Ville-jäsenen blogi

Limp Bizkit

ChildrenOfBodom88 — Wed, 01 Jul 2009 14:13:52 UT

Limp Bizkit on yhdysvaltalainen vuonna 1994 perustettu nu metal/rapcore-yhtye. Yhtye tuli suuremman yleisön tietoisuuteen albumien Significant Other (1999) ja Chocolate Starfish And The Hot Dog Flavored Water (2000) myötä, jolloin yhtye oli suosituimmillaan. Suosittuja kappaleita ovat mm. "Faith", "Nookie", "Break Stuff", "Take a Look Around", "My Generation", "Rollin'", "My Way" ja "Behind Blue Eyes"

Historia
Limp Bizkitin perustivat vuonna 1994 laulaja Fred Durst ja basisti Sam Rivers pääasiassa Korn-yhtyeen innoittamana. Sam Rivers kutsui mukaan serkkunsa, rumpali John Otton ja pian joukkoon liittyi myös kitaristi Wes Borland. Aluksi he esiintyivät vain kotikaupungissaan, Jacksonvillessä Floridassa. Vuonna 1996 House of Pain -yhtyeen entinen jäsen DJ Lethal siirtyi Limp Bizkitiin. Samana vuonna julkaistiin Limp Bizkitin ensimmäiset kappaleet. Seuraavana vuonna julkaistiin Limp Bizkitin ensimmäinen täysimittainen albumi, Three Dollar Bill, Y'All$. Julkaisuaikanaan albumi ei säväyttänyt paljoakaan kotimaassaan, mutta George Michael cover "Faith", joka julkaistiin singlenä 1999 toi yhtyeelle ensimmäisen hitin. Vuonna 1999 ilmestyi Limp Bizkitin toinen albumi Significant Other. Albumi sisälsi suuret hitit "Nookie" ja "Break Stuff". Levyn julkaisuaikoihin yhtye keikkaili odotetussa Woodstock '99 festivaaleilla, joista media syytti Fred Durstia suurien mellakoiden yllyttämisestä. Yhtye vastasi syytöksiin "Re-Arranged" musiikkivideon voimin, jossa yhtye tuomitaan vankilaan kaltereiden taakse ja myöhemmin hukutetaan maitoon.

Vuonna 2000 julkaistiin Limp Bizkitin seuraava albumi Chocolate Starfish And The Hot Dog Flavored Water. Kolmannelta albumilta nousivat hiteiksi sellaiset kappaleet kuin "My Way", "My Generation", "Rollin'" ja myös Mission Impossible 2 -elokuvan soundtrackiltä löytyvä "Take A Look Around". Chocolate Starfish And The Hot Dog Flavored Water myi todella hyvin ja teki Limp Bizkitistä maailmankuulun.Samoihin aikoihin yhtye esitti kappaleen "Rollin'" WWE:n Wrestlemaniassa koska kyseinen kappale oli silloin Undertaker:in tunnusmusiikki

Kesällä 2001 Wes Borland erosi yhtyeestä. Mike Smithistä tuli yhtyeen uusi kitaristi. Saman vuoden aikana julkaistiin remixalbumi New Old Songs, joka sisälsi remiksauksia yhtyeen suosituimmista kappaleista. Albumilla oli monia tunnettuja ja arvostettuja tuottajia kuten P. Diddy, Timbaland ja DJ Premier. Vuoden 2003 syksyllä Limp Bizkitiltä ilmestyi uusi albumi, Results May Vary, joka oli tyyliltään enemmän melodiseen sekä rapcoreen painottuvaa musiikkia. Hiteiksi nousivat "Eat You Alive" ja The Who coveri "Behind Blue Eyes". Kitaristi Mike Smith lähti Limp Bizkitistä vuonna 2004 ja Limp Bizkitin entinen kitaristi Wes Borland palasi takaisin yhtyeeseen.

2005 yhtye julkaisi EP:n The Unquestionable Truth (Part 1), joka ei myynyt kotimaassaan kovinkaan hyvin, mutta maailmalla se myi hieman yli miljoona kappaletta. Samana vuonna julkaistiin kokoelma Greatest Hitz, joka sisälsi yhtyeen klassikko/hitti kappaleita plus kolme uutta, jotka olivat "Lean on Me", "Why" ja "Bitter Sweet Symphony-Home Sweet Home".

2009 Wes Borland on (nyt virallisesti) palannut bändiin ja tulossa on uusi albumi sekä kiertue. Yhtye oli suomessa, keväällä 2009, 25.5.

Diskografia

Albumit
Three Dollar Bill, Y'All$ (1. heinäkuuta 1997)
Significant Other (1999)
Chocolate Starfish And The Hot Dog Flavored Water (2000)
New Old Songs (remix album; 2001)
Results May Vary (2003)
The Unquestionable Truth Part 1 (2005)
Greatest Hitz (kokoelma (2005)
Rock Im Park 2001 (live albumi (2008)

DVD:t
Limp Bizkit Kick Some @ss (1999)
Greatest Videoz (2005)
Rock Im Park 2001 (2008)

Singlet
Counterfeit (1997)
Faith (1998)
Nookie (1999)
N 2gether Now (1999)
Re-Arranged (2000)
Break Stuff (2000)
Take a Look Around (2000)
My Generation (2000)
Rollin' (2000)
My Way (2001)
Boiler (2001)
Eat You Alive (2003)
Behind Blue Eyes (2003)
Home Sweet Home/Bittersweet Symphony (2005)

Jäsenet

Nykyiset
Fred Durst - Laulu, kitara
John Otto - Rummut
Sam Rivers - Basso
DJ Lethal - Levysoitin
Wes Borland - Kitara

Entiset
Mike Smith - kitara 2003-2004
Rob Waters - kitara 1994
Scott Borland - koskettimet 1996-2001

Eternal Tears of Sorrow

ChildrenOfBodom88 — Sat, 27 Jun 2009 11:08:01 UT

Eternal Tears of Sorrow on suomalainen yhtye, joka soittaa melodista death metallia.

Historia
Eternal Tears of Sorrow perustettiin Pudasjärvellä vuonna 1994. Yhtyeen kolme jäsentä (Jarmo Puolakanaho, Altti Veteläinen, Olli-Pekka Törrö) olivat soittaneet yhdessä jo vuosia eri projekteissa, mutta nyt jäsenet alkoivat ottaa musiikinteon vakavasti.

Kahden promonauhan jälkeen yhtye sai levytyssopimuksen ruotsalaisen X-Treme Recordsin kautta, ja niin debyyttialbumi Sinner's Serenade näki päivänvalon vuonna 1997. Albumin julkaisun jälkeen yhtye sai sopimuksen Spinefarm Records -levy-yhtiön kautta, jolle yhtye on levyttänyt loput tähän mennessä ilmestyneistä levyistä.

Toisen albumin julkaisun jälkeen jäsenistö muuttui Olli-Pekan lähdön myötä viisimiehiseksi, ja kolmannen levyn suosion myötä bändi pääsi kiertämään Eurooppaa Nightwishin ja Sinergyn kanssa. Kiertueen jälkeen jäsenistö vaihtui vielä kerran, ja tällä viimeisellä kokoonpanolla yhtyeeltä julkaistiin yksi single ja yksi albumi, jotka kumpikin kapusivat Suomen viralliselle listalle. Tämän jälkeen yhtye päätti pitää taukoa, ja lopulta hajosi vuoden 2003 alussa.

Tammikuussa 2005 yhtye ilmoitti koonneensa rivinsä kahden uuden jäsenen kera: Risto Ruuth ja Janne Tolsa. Bändin viides albumi Before the Bleeding Sun ilmestyi huhtikuussa 2006 ja nousi Suomen viralliselle listalle sijalle 26. Bändin viiden ja puolen vuoden keikkatauko loppui uudenvuoden aattona 2006.

Tehdessään kuudetta levyään EToSin kokoonpano vaihtui. Vuonna 2008 rumpali Petri Sankala vaihtui Juho Raappanaan ja laulaja Jarmo Kylmänen liittyi bändiin viralliseksi jäseneksi.Vuonna 2009 kitaristi Risto Ruuth lähti bändistä ja korvaajaksi löytyi Mika Lammassaari.Albumi Children of the Dark Waters ilmestyi Suomessa Suomen Musiikki-yhtiön, muualla Euroopassa Massacre Recordsin ja Aasiassa Marquee/Avalon-yhtiön kautta. Uusi levy julkaistiin toukokuussa 2009.

Jäsenet
Altti Veteläinen, laulu, basso 1994- (For My Pain..., Scyron, Kalmah)
Jarmo Kylmänen, puhtaat laulut 2008-, vierailija levyllä ja keikoilla 2005-2008 (Scyron, Rautavaara)
Jarmo Puolakanaho, kitara 1994-
Mika Lammassaari, kitara 2009- (Mors Subita)
Janne Tolsa, koskettimet 2005- (Tarot, Turmion Kätilöt, Virtuocity)
Juho Raappana, rummut 2008- (Impish, Mythos, Catamenia)

Entiset jäsenet
Olli-Pekka Törrö, kitara 1994-1999 (For My Pain...)
Pasi Hiltula, koskettimet 1999-2003 (Kalmah, Scenery Channel)
Antti-Matti Talala, kitara 1999-2000 (To/Die/For, Soulrelic, Kalmah)
Antti Kokko, kitara 2001-2003 (Kalmah)
Petri Sankala, rummut 1999-2008 (For My Pain..., Scyron, Kalmah)
Risto Ruuth, kitara 2005-2009 (Scyron)

Vierailijat levyillä
Heli Luokkala, Vilda Mánnu (Nicepappi)
Kimberly Goss, Chaotic Beauty (Sinergy, Therion, Ancient)
Juha Kylmänen, A Virgin and a Whore (For My Pain..., Reflexion)
Miriam "Sfinx" Renvåg, Before the Bleeding Sun (Ram-Zet, For My Pain...)
Tony Kakko, Before the Bleeding Sun (Sonata Arctica)
Marco Hietala, Before the Bleeding Sun (Tarot, Nightwish)

Sessiomuusikot keikoilla
Petri Sankala - rummut 1997-1999 (ennen liittymistään bändiin)
Antti Kokko - basso 1997-1998 (ennen liittymistään bändiin)
Pekka Kokko - basso 1999 (Kalmah)
Heidi Määttä - koskettimet 2000 (Embraze)
Juha Kylmänen - laulu 2001
Veli-Matti Kananen - koskettimet 2006
Tuomo Laikari - rummut 2006

Diskografia

Albumit
Sinner's Serenade (1997)
Vilda Mánnu (1998)
Chaotic Beauty (2000)
A Virgin and a Whore (2001)
Before the Bleeding Sun (2006)
Children of the Dark Waters (2009)

Singlet
The Last One for Life (2001)
Tears of Autumn Rain (2009)

Lainakappaleet
”As I Die”, alkuperäinen esittäjä Paradise Lost
”Black Tears”, alkuperäinen esittäjä Edge of Sanity
”Flight of Icarus”, alkuperäinen esittäjä Iron Maiden
”Sick, Dirty and Mean”, alkuperäinen esittäjä Accept

Demot
The Seven Goddesses of Frost (1994)
Bard's Burial (1994)

Demot aikaisemmilla nimillä
The Fourth Dimension (1992) (Andromeda)
II (1992) (Andromeda, keskeneräiseksi jäänyt demo)
DWN (1993) (D.W.N, instrumentaalidemo)
Beyond the Fantasy (1993) (M.D.C.)

Sotajumala

ChildrenOfBodom88 — Sun, 14 Jun 2009 11:01:22 UT

Sotajumala on suomalainen, suomenkielistä death metalia soittava yhtye, joka on perustettu vuonna 1998.

Vaiheet
Sotajumala perustettiin vuonna 1998, josta se on kokenut jonkin verran miehistönvaihdoksia, joskin bändin kokoonpano on säilynyt samana nyt vuodesta 2004 asti. Sotajumala soittaa death metallia suomenkielisin lyriikoin, jotka kertovat sodasta. Yhtye sai levytyssopimuksen ensimmäisen, bändin nimeä kantavan, demon jälkeen Woodcut Recordsilta, jonka nimissä he ovat tehneet yhden MCD:n, kaksi pitkäsoittoa sekä yhden split-julkaisun Torture Killerin kanssa.

Jäsenet

Nykyinen kokoonpano
Mynni Luukkainen – laulu
Tomi Otsala – basso, taustalaulu
Pete Lapio – kitara
Kosti Orbinski – kitara
Timo Häkkinen – rummut

Entiset
H. Lastu – laulu (Sotajumala -demolla)
A. Romo – rummut (1998–2002)
J. Häkkinen – kitara (1998–2002)
105 (Teijo Hakkola) – laulu

Diskografia
Sotajumala (MCD demo, (2001)
Panssarikolonna (MCD, 2003)
Death Metal Finland (2004)
Sotajumala/Torture Killer (split, 2005)
Kuolinjulistus (single, 2007)
Teloitus (2007)
Death Metal Finland special edition (2007)

Rammstein

ChildrenOfBodom88 — Tue, 26 May 2009 15:16:14 UT

Rammstein on saksalainen industrial metal-yhtye, joka yhdistelee perinteistä raskasta kitaraheavya elektronisen musiikin aineksiin. Rammstein esittää useimmat kappaleensa saksan kielellä. Yhtye on tunnettu myös mahtipontisesta lavaesiintymisestään, jossa pyrotekniikkaa ei säästellä. Kappaleet ovat aiheiltaan synkkiä ja musiikki mahtipontista. Yhtyeen perusti kitaristi Richard Kruspe tammikuussa 1994.

Rammstein on julkaissut viisi studioalbumia, kaksi livealbumia ja kahdeksan DVD:tä. Parhaillaan yhtye työstää 6. studioalbumiaan Los Angelesissa ja San Fransiscossa, Yhdysvalloissa. Kuudes studioalbumi julkaistaan syksyllä 2009. Rammsteinin levyjä on myyty yli 12 miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa.Suomessa Rammsteinin kolme edellisintä albumia, Reise, Reise, Rosenrot ja Völkerball, ovat olleet listasijoituksessa ensimmäisiä.

Rammstein on voittanut kahdeksan platinalevyä, kuusi kultalevyä, kahdeksantoista palkintoa ja ollut ehdokkaana kahdeksan kertaa.Yhtye on ollut kahdesti Grammy-ehdokkaana parhaasta metallikappaleesta. Rammsteinin tuottajana toimii Jacob Hellner, joka on tuottanut Rammsteinin kaikki albumit. Reise, Reise-albumin julkaisun jälkeen Rammsteinista tuli kaikkien aikojen menestynein saksalainen yhtye levymyynnillä mitaten.

Historia
Rammstein on perustettu tammikuussa 1994, Berliinissä. Riedel, Schneider ja Kruspe olivat ensimmäiset varmistuneet jäsenet, myöhemmin he kutsuivat Till Lindemannin liittymään yhtyeeseen laulajaksi. Lindemann oli soittanut rumpuja aikaisemmin yhtyeessä "First Arsch." Nelikko osallistui bändikilpailuun jonka he voittivat. Tämä sai Paul Landersin kiinnostumaan yhtyeestä, ja hän liittyi pian mukaan. Christian "Flake" Lorenz oli viimeinen jäsen, joka liittyi kosketinsoittajaksi. Live aus Berlin -DVD:n haastattelussa Flake on sanonut, että hänen mielestään koskettimien soittaminen oli tylsää, ja hän ei ollut aluksi kovin kiinnostunut Rammsteinista. Yhtyeen jäsenet ovat kotoisin entisestä Itä-Saksasta, erityisesti Itä-Berliinistä. Yhtyeen kokoonpano on alusta asti ollut seuraavanlainen:

Till Lindemann – laulu (1994–)
Richard Kruspe – kitara (1994–)
Paul Landers – kitara (1994–)
Christian Lorenz – kosketinsoittimet (1994–)
Oliver Riedel – basso (1994–)
Christoph Schneider – rummut (1994–)

Yhtyeen ura lähti nopeasti nousuun, kun elokuvaohjaaja David Lynch innostui yhtyeen musiikista ja halusi heidät soittamaan elokuvansa Lost Highway ääniraidalle. Heidän läpimurtonsa tapahtui kuitenkin toisen albumin julkaisun jälkeen. Myöhemmin Rammsteinin on päässyt tekemään musiikkia myös elokuvien Resident Evil, Matrix ,xXx ja Hellboy 2. soundtrackeille. xXx- elokuvan avauskohtauksessa bändin pystyy näkemään pari kertaa vilauksella heidän soittaessaan lavalla pyroefektien keskellä.

Keväällä 2005 Rammstein otti kiertueensa lämmittely-yhtyeeksi suomalaisen Apocalyptican. Yhtyeet soittivat myös yhdessä Rammsteinin kappaleet Mein Herz Brennt ja Ohne Dich. Rammstein oli kuullut Apocalyptican ja Nina Hagenin tekemän coverin Rammsteinin Seemann-kappaleesta ja oli hyvin vaikuttunut siitä. Yhteinen esiintyminen johti Apocalyptican tekemään Rammsteinin Benzin-singlelle Kerosiini-remixin. Yhteistyön on sanottu olleen toimivaa ja se on jatkunut jälleen vuonna 2007: Apocalyptican uusimmalla albumilla Worlds Collide Till Lindemann tulkitsee vanhan David Bowie -kappaleen "Heroes" saksankielisenä ("Helden". Rammstein oli tauolla vuoden 2006.

Rammstein aloittaa 8. marraskuuta 2009 uuden kiertueen, joka kattaa 27 keikkaa ja mm. 9 Saksan keikkaa. Kiertue tulee jatkumaan joulutauon jälkeen pitkälle vuoden 2010 puolelle. Pohjoismaita ei vielä esiintymislistalla ole.

"Till Lindemann eroaa" -pila
16. päivä heinäkuuta 2007 blabbermouth.net -niminen sivusto oli julkaissut artikkelin, jonka mukaan Till Lindemann lähtisi yhtyeestä heti kuudennen studioalbumin jälkeen, ja tilalle olisi jo valittu uusi laulaja, En Esch, entinen KMFDM:n jäsen. Monet tiedotusvälineet ympäri maailmaa uutisoivat aiheesta, vaikka lausunnon alkuperää ei tiedetty. Seuraavana päivänä blabbermouth olikin vetänyt artikkelin pois. Rammsteinin johtajisto Pilgrim Management todensi, että kyseessä on vain pelkkä huhu. 19. päivä heinäkuuta Emanuel Fialik oli postittanut viestin rammstein.de -sivustolle jossa kerrottiin, että Till Lindemannin lähtö oli todellakin pilaa. Koko aiheen alkuperäistä kehittäjää ei tiedetä tarkalleen. En Esch oli imarreltu uutisesta, ja hän oli jopa leikillään sanonut, että astuminen Till Lindemannin saappaisiin olisi ollut hänen unelmansa.

Uusi albumi 2009
Parhaillaan yhtye tekee kuudetta studioalbumia. Levy julkaistaan syksyllä 2009. Kitaristi Paul Landers kertoi haastattelussa, että levystä tulee rankin yhtyeen tähän astisista julkaisuista. Paul kertoi, että Reise, Reise ja Rosenrot oli Rammsteinin romanttinen hetki ja se hetki tulee olemaan uudella albumilla ohi ja Rammsteinin aloittavan uuden ajanjakson. Myös kitaristi Richard Kruspe kertoi, että he käyttäisivät hienojen laitteistojen sijaan vain pieniä vahvistimia ja sähkörumpuja. He kertoivat myös, että Rammstein tekee kahden vuoden laajan kiertueen albumin julkaisun jälkeen ja myös uudesta kiertueesta uuden DVD:n.

3. marraskuuta 2008 Rammstein ilmoitti kotisivuillaan, että uuden albumin esituotanto Berliinissä on saatu valmiiksi ja bändin rumpalin Christoph Schneiderin matkustaneen Los Angelesiin valmistelemaan rumpuäänityksiä, sekä tapaamaan tuotantotiimiä johon kuuluu Rammsteinin kaikki albumit tuottanut Jacob Hellnerin lisäksi Ulf Kruckenberg ja Florian Ammon. Rammstein ilmoitti lopullisten äänityksien alkavan 9. marraskuuta San Fransiscon studiolla, jossa bändi on useamman viikon. Uuden albumin ilmestymisajankohtaa ei vielä kerrottu ja uusi albumi liikkuu vielä toistaiseksi nimellä "Operaatio Albumi 6". Myös Rammsteinia paljon kuvannut Olaf Heine liittyy joukkoon kuvaamaan albumin valmistumista.

11. marraskuuta 2008 Rammstein lisäsi kotisivuilleen ensimmäisen studiovideonsa, jossa Schneider soittaa rumpuja uuteen kappaleeseen, jonka nimi on ilmeisesti "Mehr", suomeksi "Enemmän". Kappale on videolla vielä demoasteella, jossa ei ole vielä kitaroita, ainoastaan basso ja syntikat, sekä hyvin pienellä äänellä kuuluva laulaja Till Lindemannin laulu. Kertosäkeessä kuulee heikosti Tillin laulavan juuri sanasta "mehr". Rammsteinin virallinen Youtube-kanava lisäsi myös videon Youtubeen, jossa videon nimi on myös nimellä "meeehr". Videon yhteydessä Christoph totesi tehneensä parhaansa ja tuottaja Jacob Hellner lisäsi, että heillä on ollut mahtava viikko Henson studiolla ja kertoi, että Christoph teki todelliset tappoversiot kappaleista ja on todella tyytyväinen. Hän myös kertoi, että Christophilla on ollut rumpujen äänityksien aikana kovat paineet ja nyt ei voi muuta kuin onnittella Christophia.

21. marraskuuta 2008 Rammsteinin virallisessa uutiskirjeessä luki, että tuotanto kestää kauan ja jos asiat menee suunnitelmien mukaan, niin ensimmäinen single ilmestyy ennen vuoden 2009 kesää ja uusi albumi ennen vuoden 2009 syksyä. Uutiskirjeessä luki myös, että Rammstein aloittanee kiertueen vuoden 2009 loppupuolella, joka tulee kestämään pitkälle vuoden 2010 puolelle.

18. helmikuuta 2009 Rammsteinin virallisella kotisivulla kerrottiin, että ensimmäinen osa studio-nauhoituksia oli valmis, ja että miksaukset aloitetetaan maaliskuun puolivälissä ja kestävät noin 6-8 viikkoa.

Nimi
Yhtyeen nimi tulee Ramsteinin lentotukikohdasta, jossa sattui vuonna 1988 tuhoisa lento-onnettomuus lentonäytöksessä esiintyneiden italialaisten koneiden törmättyä ilmassa. Rammsteinin ensimmäinen kappale, sekin nimeltään Rammstein, kertoo tästä tapauksesta. Saksan verbi rammen tarkoittaa törmäämistä kohteeseen, joten yhtyeen nimessä oleva "ylimääräinen" m-kirjain muodostaa sanaleikin.

Rammsteinin mukaan on myös nimetty asteroidi 110393 Rammstein.

Tekstit
Rammsteinin kappaleille on yleensä tyypillistä kertosäkeen iskulausemaisuus, johon yhdistyy usein jokin sanaleikki. Yhtye on alusta asti pyrkinyt tekemään tahallisen provosoivia ja synkkiä kappaleita, joiden aiheet ovat moraalisesti arveluttavia. Till Lindemann on sanonut haluavansa kertoa kappaleillaan "rakkaudesta kaikissa variaatioissaan." Tekstit käsittelevät muiden muassa sadomasokismia (Bück dich), insestiä (Spiel mit mir ja Tier), kannibalismia (Mein Teil), elävältä hautaamista (Spieluhr), nekrofiliaa (Heirate mich) ja muita seksuaalisia, yleisesti sairaaksi käsitettyjä mieltymyksiä, kuten pedofilia (Hallelujah).

Lisäksi Rammstein kertoo kappaleillaan yleensä tarinoita, joihin liittyy jotenkin myös rakkaustarina. Rammstein tahtoo ensisijaisesti tehdä omanlaisiaan kappaleita, mutta omalla tavallaan myös herättää keskustelua. Esimerkiksi kappale Amerika on pääsääntöisesti yhteiskuntakriittinen kappale. Saksan kieli ja mahtipontiset musiikit ovat joskus herättäneet epäilyksiä yhtyeen sanoman fasistisuudesta, mutta yhtye on kiistänyt epäilyt. Yhtyeen laulaja Till Lindemann sanoittaa kaikki Rammsteinin kappaleet, mutta muutkin jäsenet vaikuttavat sanoituksiin.

Show
"100 Jahre Rammstein"-konsertissa 27.9.1996 jäsenet ripustivat palavan laudan lavan yläosaan, josta se putosi Heirate Mich:in aikana palavana lavalle ja siitä yleisön sekaan eturiviin. Muutama katsoja sai palovammoja. Yhtye sanoi tämän tapauksen opettaneen heitä suhtautumaan pyrotekniikkaan vakavammin.
Live aus Berlin -konsertissa Lorenz lähti viimeisen kappaleen aikana (Seemann) kumiveneellä liikkeelle lavalta ja kierteli yleisön kannattelemana muutaman minuutin kestävän reitin yleisön seassa palaten turvallisuushenkilökunnan auttamana takaisin lavalle.
"Spiel Mit Mir" -kappaleen aikana Till Lindemannilla oli aikaisemmissa esiintymisissä pieni nukke, jota hän piti sylissään. Bizarre Festival -tapahtumassa vuonna 1997 Christian "Flake" Lorenz otti käyttöönsä jättimäisen sahan ja esiintyi "soittaen" sitä kitarasoolon jälkeen pienen hetken.
"Mein Herz Brennt": Mutter-kiertueella vuosina 2001–2002 Till Lindemannilla oli vasemman rintansa kohdalla punainen valo, mikä edusti hänen sydäntään. Kappaleen loppua kohden Lindemann "nykäisi" sydämensä irti rinnasta, ja piti sitä kädessään katsoen samalla pois kirkkaan valon takia. Samantapaista kirkasta valoa käytettiin myös Morgenstern -kappaleessa
Live in Nimes -konsertissa basisti Oliver Riedel lähti niin ikään viimeisen kappaleen aikana (Stripped) kumiveneellä yleisön sekaan ja tämän kyseisen tapahtuman voi nähdä Völkerball-DVD:llä.
Kappaleen Mein Teil aikana laulaja Till Lindemann on moneen otteeseen raahannut lavalle aluksi suunnatoman suuren padan, jonka sisällä olevan kosketinsoittaja Lorenzin hän lopuksi "keittää" liekinheittimellä.
Feuer Frei! -kappaleen esittämisen aikana livenä laulaja Till Lindemann, kitaristit Richard Kruspe ja Paul Landers asettavat päähänsä "liekinheitinnaamarit", joista he kertosäkeen aikana ampuvat tulta useita metrejä yleisön ylle.
Weisses Fleisch -kappaleen esittämisen alussa Lindemannilla on useimmiten jalassaan jalkineet, joista syöksyy kipinöitä metrien päähän. Usein Lindemann pyrkii tekemään erilaisia liikkeitä, jotta kipinät näyttäisivät vaikuttavilta (muun muassa kuperkeikkoja). Kappaleen soolo-osuuden jälkeen Flake alkaa tanssia lavalla.
Sehnsucht kappaleen alussa Till lyö itseään mikrofonilla päähänsä, jonka seurauksena pieni väripanos aukeaa mikrofonin sisällä ja Till värjäytyy "vereen".
Asche Zu Asche -kappaleen soolo-osuuden jälkeen molempien kitaristien mikrofonit syttyvät tuleen ja palavat kappaleen loppuun asti. Mikrofonit on peitetty tietynlaisella materiaalilla, jolloin liekit palavat kappaleen loppuun asti ja tuli ei leviä taustoja laulavien kitaristien hiuksiin.
Ohne dich -kappaleen toisen soolon aikana lavan katosta sataa kipinöitä laulaja Till Lindemannin päälle. Niin ikään Spieluhr-kappaleessa laulajan päälle sataa tekolunta lähes täysin samalla tavalla.
Mutter-kiertueella soitetun Adios-kappaleen kitarasoolon aikana kitaristi Richard Kruspen kitaran kaula syttyy palamaan. Kruspe soittaa soolon sävelasteikolta niin korkealla, etteivät liekit polta hänen käsiään.
Rammstein-kappaleen aikana laulaja Till Lindemann on pukenut päällensä palavan takin. Takki on valmistettu tulta kestävästä materiaalista, joten painava takki pitää kuumuuden poissa laulajan iholta. Ahoi-tourilla takin on korvannut kaksi valtavaa käsiin kiinnitettyä liekinheitintä, joilla Lindemann sinkoaa liekkejä metrien korkeuksiin yleisön yläpuolelle.
Bück dich -kappaleen esittämisen aikana laulaja Till Lindemann vetää kosketinsoittajaa Flakea talutushihnassa. Noin kappaleen keskivaiheilla Lindemann ohjaa Flaken nelinkontin lavan keskelle, repii auki Flaken long johnson -tyylisen housujen takavetoketjun, aukaisee housujensa vetoketjun, jolloin sieltä tulee esiin tekopenis, josta roiskuu valkoista nestettä. Sitten hän "alistaa" Flaken ja ruiskuttaa nestettä yleisöön sekä suuhunsa.
Ahoi-kiertueella Flake ajaa Amerika-kappaleen aikana kaksipyöräisellä Segwaylla. Flaken kosketinsoitin on kiinnitetty käsikahvojen päälle ja Flake soittaa laitteen päällä koko kappaleen liikkuen samalla ympäri lavaa. Ruotsin konsertissa kesällä 2005 tapahtui onnettomuus, jossa Flake ajoi Segwaylla laulaja Till Lindemannin jalan päälle niin, ettei hän voinut enää esiintyä kiertueen tulevissa konserteissa. Tämän vuoksi Rammstein peruutti loput Ahoi-tourista.

Rammsteinin konsertit Suomessa
Rammstein on esiintynyt Suomessa neljä kertaa.

25. marraskuuta 2001 – Jäähalli, Helsinki
15. kesäkuuta 2002 – Provinssirock, Seinäjoki
24. marraskuuta 2004 – Hartwall-areena, Helsinki
8. heinäkuuta 2005 – Ruisrock, Turku

Palkinnot

Platinalevy
Herzeleid 2x
Sehnsucht 2x
Mutter 2x
Reise, Reise
Rosenrot

Kultalevy
Herzeleid 2x
Engel 2x
Live aus Berlin
Rosenrot

Tunnustukset
1998 - Echo : Video (Engel)
1998 - Viva Comet : Live-yhtye
1999 - Echo : Yhtye
2002 - Echo : Nu-Metal
2002 - Kerrang! Awards : Kansainvälinen Live-yhtye
2002 - Kerrang! Awards : Kansainvälinen Konsertti
2004 - MetalHammer : Paras Video (Mein Teil)
2004 - MetalHammer : Paras Albumi (Reise, Reise)
2004 - MetalHammer : Paras Kappale (Mein Teil)
2005 - Echo : Paras vaihtoehtoyhtye
2005 - Echo : Paras kansallinen live
2005 - Viva Comet : Paras video (Keine Lust)
2005 - MTV Europe Music Awards : Paras saksalainen artisti
2005 - Krone : Paras live-esiintyminen
2006 - LEA Awards : Paras manageri (Emanuel Fialik, Pilgrim)
2006 - Echo : Paras artisti/saksalainen bändi
2006 - Emma Gaala : Paras kansainvälinen artisti
2006 - Edison Awards : Paras vaihtoehtomusiikki (Rosenrot)

Ehdokkuudet
1998 - MTV European Music Awards : Paras rock-kappale
1999 - 42e`me Annual Grammy Awards : Paras metalli-esiintyminen
2002 - Paras video (Sonne)
2005 - Kerrang Awards : Paras live-esiintyminen
2005 - Neo Award : Paras TV albumi
2005 - Viva Comet : Paras live-esiintyminen
2006 - Grammy Awards : Paras metalli-esiintyminen
2006 - Echo : Paras kansallinen live-esiintyminen

Julkaisut

Studioalbumit
Herzeleid (1995)
Sehnsucht (1997)
Mutter (2001)
Reise, Reise (2004)
Rosenrot (2005)
TBA (2009)

Livealbumit
Live aus Berlin (1999)
Völkerball (2006)

DVD:t
Live aus Berlin (1999)
Links 2-3-4 (2001)
Lichtspielhaus (2003)
Amerika UK (2004)
Keine Lust UK (2005)
Rosenrot (2005)
Völkerball (2006)

Epäviralliset DVD:t
Industrial Angels
Maximum Rammstein

Muut
Rammstein (demo) (1994)
Original Single Kollektion (1998)
Schtiel (2003)

Singlet
Du riechst so gut (1995)
Seemann (1996)
Engel (1997)
Engel, Fan-Edition (1997)
Du hast (1997)
Das Modell (1997)
Du riechst so gut '98 (1998)
Stripped (1998)
Asche zu Asche (2001)
Sonne (2001)
Links 2-3-4 (2001)
Ich will (2001)
Mutter (2002)
Feuer frei! (2002)
Mein Teil (2004)
Amerika (2004)
Ohne dich (2005)
Keine Lust (2005)
Benzin (2005)
Rosenrot (2005)
Mann gegen Mann (2006)

Musiikkivideot
"Du Riechst So Gut" (1995)
"Seemann" (1996)
"Rammstein" (1997)
"Stripped" (1998)
"Du Hast" (1997)
"Engel" (1997)
"Du Riechst So Gut '98" (1998)
"Links 2-3-4" (2001)
"Mutter" (2001)
"Ich Will" (2001)
"Sonne" (2001)
"Feuer Frei!" (2002)
"Mein Teil" (2004)
"Amerika" (2004)
"Keine Lust" (2005)
"Ohne Dich" (2005)
"Benzin" (2005)
"Rosenrot" (2005)
"Mann Gegen Mann" (2006)

Kirjat
Rammstein: Les Crasheurs De Feu
Till Lindemann: Messer
Tourbook Germany 2001
Ursprung Punkszene
Feeling B: Mix Mir Einen Drink
Rammsteinbook
Letzte Ausfahrt: Germania
Rammstein: Liederbuch
Völkerball Tourbook

Elokuvat, joissa on Rammsteinin musiikkia
Lost Highway (1997) – "Rammstein"
For the Masses (1998) – "Stripped"
Wing Commander (1999) – "Eifersucht"
Matrix (1999) – "Du hast"
CKY, Vol. 2 (2000) – "Du hast"
How High (2001) – "Du hast"
Fear Dot Com (2002) – "Sonne"
xXx (2002) – "Feuer frei!"
Lilja 4-ever (2002) – "Mein Herz brennt"
Resident Evil: Apocalypse (2004) – "Mein Teil"
Epäonnen Konnat (2006) - "Engel"
Hellboy 2 The Golden Army (2008) - Mein Herz Brennt

Arch Enemy

ChildrenOfBodom88 — Thu, 07 May 2009 18:35:38 UT

Arch Enemy on ruotsalainen death metal -yhtye, jonka Michael Amott perusti vuonna 1996. Yhtye on julkaissut seitsemän studioalbumia, yhden livealbumin sekä kolme EP:tä.

Historia
Michael Amott perusti Arch Enemyn vuonna 1996 Carcassin hajottua. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuului Amottin lisäksi hänen veljensä Christopher Amott, laulaja Johan Liiva sekä rumpali Daniel Erlandsson. Yhtyeen ensilevy Black Earth sai hyvän vastaanoton Japanissa ja kohtalaisen Ruotsissa. Black Earthin kappaleet kirjoitti Michael Amott kokonaan itse.

Black Earthin jälkeen Arch Enemy vaihtoi levy-yhtiön Wrong Again Recordsista Century Media Recordsille, joka julkaisi Stigmatan vuonna 1998. Stigmatalle basistiksi tuli Martin Bengtsson ja rumpuihin Peter Wildoer. Albumi saikin enemmän huomiota Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tämä oli Arch Enemyn ensimmäinen maailmanlaajuisesti julkaistu levy.

Vuonna 1999 Sharlee D'Angelo tuli soittamaan bassoa ja Daniel Erlandsson tuli takaisin rumpuihin. Burning Bridges julkaistiin vuonna 1999 ja pian sen jälkeen Burning Japan Live 1999, joka alun perin julkaistiin vain Japaniin mutta levitettiin myöhemmin muuallekin maailmalle kysynnän vuoksi.

Vuonna 2001 Johan Liiva lähti ja pian tilalle tuli uusi laulaja Angela Gossow. Ensimmäinen levy jolla Angela Gossow lauloi oli 2001 julkaistu Wages of Sin.

Vuonna 2003 julkaistiin Anthems of Rebellion ja seuraavan vuoden marraskuussa EP Dead Eyes See No Future. Vuonna 2005 toukokuussa Arch Enemy sai valmiiksi kuudennen levynsä Doomsday Machine. Kesäkuussa Christopher Amott lähti keskittyäkseen yksityiselämäänsä. Hänen tilallensa tuli väliaikaisesti kitaristi Gus G. yhtyeestä Firewind ja myöhemmin vakituseksi kitaristiksi Fredrik Åkesson. Arch Enemy tunnetaan teknisesti taitavista kitaristeistaan. Yhtyeen kitaroinnissa on paljon vaikutteita progressiivisesta ja neoklassisesta metallista.

Vuonna 2007 toukokuussa Fredrik Åkesson joutui jättämään yhtyeen, kun se ilmoitti Christopher Amottin paluusta yhtyeeseen. Yhtyeen uusin albumi Rise of the Tyrant julkaistiin 24. syyskuuta 2007.

Jäsenet

Nykyiset
Angela Gossow – laulu (2001–)
Michael Amott – kitarat (1996–)
Christopher Amott – kitarat (1996–2005, 2007–)
Sharlee D'Angelo – basso (1999–)
Daniel Erlandsson – rummut (1996–1997, 1999–)

Entiset
Johan Liiva – laulu (1996–2001)
Martin Bengtsson – basso (1997–1998)
Peter Wildoer – rummut (1997–1998)
Gus G. – kitarat (2005, kiertuesijainen)
Fredrik Åkesson – kitarat (2005–2007)

Diskografia

Studioalbumit
Black Earth (1996)
Stigmata (1998)
Burning Bridges (1999)
Wages of Sin (2001)
Anthems of Rebellion (2003)
Doomsday Machine (2005)
Rise of the Tyrant (2007)

Live-albumit
Burning Japan Live 1999 (2000)
Tyrants of the Rising Sun (2008)

EP:t
Burning Angel (2002, Japanin-kiertueen EP)
Dead Eyes See No Future (2004)
Revolution Begins (2007)

DVD:t
Live Apocalypse (2006)
Tyrants of the Rising Sun (2008)

Kreator

ChildrenOfBodom88 — Sun, 03 May 2009 12:15:17 UT

Kreator on saksalainen thrash metal -yhtye. Se on kotoisin Essenin kaupungista ja on yksi tunnetuimmista thrash metal -yhtyeistä. Sen soundia on usein verrattu kahteen muuhun tunnettuun saksalaiseen thrash-yhtyeeseen, Destructioniin ja Sodomiin.

Yhtye aloitti vuonna 1982 keulahahmo Mille Petrozzan kuultua Venomin musiikkia. 1990-luvulla yhtye muutti ilmaustaan aggressiivisesta metallista rauhallisempaan, hieman konemusiikin ja goottirockin välimaastoon sijoittuvaan metalliin. Tämä tyylinvaihdos ei ollut kaikkien fanien ja kriitikoiden mieleen.

2000-luvun alussa yhtye "palasi juurilleen" Violent Revolution-levyllä, joka oli kriitikoiden mieleen.Yhtyeen toistaiseksi tuorein albumi on Hordes of Chaos, joka julkaistiin vuonna 2009.

Jäsenet
Mille Petrozza – kitara ja laulu
Jürgen Reil – rummut
Christian Giesler – basso
Sami Yli-Sirniö – kitara

Entiset jäsenet
Michael Wulf – Kitara (1986)
Jörg "Tritze" Trzebiatowski – kitara (1986–1989)
Frank "Blackfire" Gosdzik – kitara (ex-Sodom) (1989–1996)
Tommy Vetterli – kitara (1996–2001)
Roberto "Rob" Fioretti – basso (1982–1992, perustaja)
Andreas Herz – basso (1992–1995)
Joe Cangelosi – rummut (1994–1996)
Bogusz Rutkiewicz – basso (yksi keikka Budapestissä, 1988)

Diskografia

Albumit
Endless Pain (1985)
Pleasure To Kill (1986)
Terrible Certainty (1987)
Extreme Aggression (1989)
Coma of Souls (1990)
Renewal (1992)
Cause for Conflict (1995)
Scenarios of Violence (1996)
Outcast (1997)
Endorama (1999)
Voices of Transgession (1999)
Past Life Trauma (1985-1992) (2000)
Violent Revolution (2001)
Live Kreation (2003)
Enemy of God (2005)
Hordes of Chaos (2009)

Singlet
Flag of Hate (1986)
Out of the Dark ... Into the Light (1988)
Behind the Mirror (1989)
Chosen Few (1999)

Deathchain

ChildrenOfBodom88 — Sun, 03 May 2009 12:12:58 UT

Deathchain on suomalainen Kuopiosta kotoisin oleva death/thrash metal -yhtye. Deathchain tunnettiin aiemmin nimellä Winterwolf, jonka julkaisut jäivät vain demoasteelle. Yhtyeen alkuaikoina vokaaleissa oli kitaristi Corpse, mutta myöhemmin vuonna 2002 yhtyeen vokalistiksi tuli Rotten, ja pian yhtye solmi levytyssopimuksen Dynamic Arts Recordsin kanssa.

Vuonna 2003 Deathchain julkaisi ensimmäisen albuminsa, Deadmeat Disciplesin, joka keräsi hyviä arvosteluita sekä Suomessa että Euroopassa. Albumin julkaisun jälkeen yhtye aloitti runsaan keikkailun, johon kuului esiintyminen muun muassa Keski-Euroopassa sekä Hollannissa ja Belgiassa.

Yhtye aloitti vuonna 2005 nauhoittamaan seuraavaa täyspitkää albumiaan, Deathrash Assaultia, joka sijoittui Suomen virallisen albumilistan sijalle 18. Albumin julkaisun jälkeen Deathchain aloitti Hellhoundz of Doom and Thrash -kiertueen Candlemassin ja Destructionin kanssa, ja he vierailivat yhteensä kolmessatoista maassa ympäri Eurooppaa. Deathrash Assault -albumi julkaistiin vielä vuoden 2006 puolella myös Venäjällä ja Japanissa.

Vuosi 2006 oli myös monella tapaa merkittävä yhtyeelle: entinen laulaja Rotten vaihdettiin K.J.Khaosiin, ja yhtye työsti materiaalia kolmanteen albumiinsa Cult of Deathiin, joka nousi Suomen albumilistalla sijalle 17.

Vuoden 2008 alussa yhtyeen pitkäaikainen kitaristi Bobby Undertaker vaihdettiin Cultiin, Forgotten Horror-yhtyeen laulaja-kitaristiin.

Jäsenet
K.J.Khaos - laulu
Cult - kitara
Corpse - kitara
Kuolio - basso
Kassara - rummut

Entiset jäsenet
Possessed Keripukki - basso
Telaketju - rummut
Rotten - laulu
Bobby Undertaker - kitara

Diskografia

Albumit
Deadmeat Disciples (2003)
Deathrash Assault (2005)
Cult of Death (2007)
Death Eternal (2008)

Demot
Death... Will Come Your Way (2000) (Winterwolf)
Blood For Death (2001) (Winterwolf)
Poltergeist (2002)

Destruction

ChildrenOfBodom88 — Sun, 03 May 2009 12:07:22 UT

Destruction on saksalainen thrash metal -yhtye. Se perustettiin 1982 ja sitä pidetään yhtenä ensimmäistä saksalaisista thrash metal -yhtyeistä. Sen alkuperäinen nimi oli "Knight of Demon", mutta se vaihdettiin jo hyvin varhain "Destruction"-nimeen. Yhtye kehittyi nopeasti black thrash -yhtyeestä thrash metal -yhtyeeksi. Yhtye teki ensimmäisen demonsa "Speed Kills" vuonna 1983

Historia
Destruction perustettiin vuonna 1982 nimellä Knight of Demon, nopeasti nimi vaihdettiin Destructioniksi ja yhtyeestä tuli yksi kolmesta suuresta saksalaisista thrash metal -yhtyeistä, kaksi muuta ovat Kreator ja Sodom. Marcel "Schmier" Schirmer (basso ja laulu), Mike Sifringer (kitara) ja Tommy Sandmann (rummut) tekivät raa'an debyytin EP:llä Sentence of Death, mutta debyyttialbumilla, Infernal Overkillillä, soundi olikin muuttunut potentiaalisemmaksi ja voimakkaammaksi thrashiksi. Eternal Devastationilla taas oli entistäkin monimutkaisempia kappalerakenteita ja thrashaavampaa soundia. Heidän "peikkomaisesti" huutavat vokaalit olivat heidän tavaramerkkinsä. Tuottaminenkin oli parantunut paljon, se oli entistäkin raskaampaa ja ehkä jopa väkivaltaisempaa.

Toinen kitaristi, Harry Wilkens, liittyi Eternal Devastationin julkaisun jälkeen rikastaakseen live-soundia. Tämän jälkeen Tommy tosin erosi ja hänet korvattiin Oliver "Olly" Kaiserilla, uusi kitaristipari teki debyyttinsä Mad Butcher -EP:llä.

Vuonna 1988 julkaistu Release from Agony näytti kunnolla eron yhden ja kahden kitaristin välillä, vaikka heidän kappaleista tuli koko ajan monimutkaisempia, ei se estänyt heitä pitämästä heidän aggressiivisuutta ja raskautta kappaleissaan. Tällöin yhtye alkoi laajentaa keikkailuaan myös ulkomaille, lämppärinä Motörheadille ympäri Eurooppaa ja pari kertaa Slayerille Yhdysvaltain kiertueella.

Vuonna 1989 julkaistiin yhtyeen ensimmäinen live-albumi, Live Without Sense. Yhtye oli Celtic Frostin Cold Lake -kiertueella lämppärinä, jonka jälkeen yhtyeen sisäiset erimielisyydet saivat Schmierin eroamaan kesken neljännen albumin, Cracked Brainin, nauhoitusten. Jäljelle jääneet jäsenet ottivat melodisemman suunnan Cracked Brainin kanssa, ja albumi tehtiin loppuun vieraslaulajan, André Griederin Poltergeist-yhtyeestä, kanssa. Neljäs albumi ei saanut hyvää vastaanottoa, mutta silti Mike ja Olly päättivät vuonna 1991 jatkaa Destructionia uusilla jäsenillä. Tätä aikakautta kutsutaan "Neo-Destructioniksi", ja he julkaisivat kaksi EP:tä (Destruction ja Them Not Me) ja yhden albumin (The Least Successful Human Cannonball), oman Brain Butcher -levy-yhtiön kautta. Nämä julkaisut ei miellyttänyt vanhoja Destruction-faneja.

Vuonna 1999 fanien pyynnöstä kaksi alkuperäistä jäsentä (Mike ja Schmier) perustivat Destructionin uudestaan, uudella rumpalilla, Sven Vormanill (ex-The Lie). Samana vuonna Destruction aloittaa comebackin suurimmilla saksalaisilla festivaaleilla. Vuonna 2000 julkaistiin jo kauan odotettu uusi täyspitkä albumi, All Hell Breaks Loose. Albumia seurasi kiertue norjalaisten Dimmu Borgirin ja Susperian kanssa vuonna 2001. Vuoden 2001 lokakuussa rumpali Sven Vormann erosi yhtyeestä, koska ei jaksanut olla kiertueella.

Sanoitukset
Yhtyeen sanoitukset ovat aina olleet uskonnonvastaisia, mikä on huomattavissa sekä kappaleiden (esimerkiksi Curse the Gods) että albumeiden nimissä (esimerkiksi The Antichrist).

Jäsenet

Nykyiset
Marcel "Schmier" Schirmer – basso & laulu (1983–1989, 1999–)
Marc Reign – rummut (2001–)
Mike Sifringer – kitara (1983–)

Entiset

Rumpalit
Tommy Sandmann (1983–1987)
Oliver "Olly" Kaiser (1987–1999)
Sven Vormann (1999–2001)

Kitaristit
Harry Wilkens (1983–1989)
Michael "Ano" Piranio (1993–1999)

Basistit
Christian Engler

Laulajat
Thomas Resenmerkel (1993–1999)

Diskografia

Studioalbumit
Infernal Overkill (1985)
Eternal Devastation (1986)
Release from Agony (1988)
Cracked Brain (1989)
All Hell Breaks Loose (2000)
The Antichrist (2001)
Metal Discharge (2003)
Inventor of Evil (2005)
Thrash Anthems (2007)
D.E.V.O.L.U.T.I.O.N. (2008)

Live-albumit
Live Without Sense (1989)
Alive Devastation (2002)

Kokoelma-albumit
Best of (1992)

EP:t
Sentence of Death (1984)
Mad Butcher (1987)
A Black Metal Night (1989)
Live Promo (2001)

Singlet
Whiplash (2001)

Demot
Speed Kills (1983)
Bestial Invasion of Hell (1984)
Infernal Overkill pre-production demo (1985)
The Butcher Strikes Back (1999)
Metal Discharge (2003)

DVD:t
Live Discharge (2004)

Neo-Destruction
Neo-Destructioniksi kutsutaan Destructionin aikakautta, jolloin Schmier ei ollut yhtyeessä. Neo-Destructionin aikaisia julkaisuja ei lasketa yhtyeen viralliseen diskografiaan.Neo-Destruction kuitenkin toimi nimellä Destruction, eikä sitä lasketa eri yhtyeeksi.

Neo-Destructionin diskografia

Albumit
The Least Successful Human Cannonball (1998)

EP:t
Destruction (1994)
Them Not Me (1995)

Testament

ChildrenOfBodom88 — Sun, 03 May 2009 12:01:04 UT

Testament on kalifornialainen vuonna 1983 perustettu thrash metal -yhtye. Se on hyvin maineikas, vaikka ei ole saanut uransa aikana niin suurta kaupallista menestystä kuten mm. Metallica, Megadeth, Slayer tai Anthrax. Se muistutti kuitenkin musiikillisesti paljon Metallicaa. Yhtye palasi vuonna 2005 alkuperäiseen kokoonpanoonsa konserttikiertuetta ja albumin tekoa varten

Yhtyeen historia
Rumpali Louie Clemente, kitaristi Eric Peterson ja hänen kitaristiystävänsä Derrick Ramirez perustivat Testamentin San Franciscon alueella. Basistiksi kiinnitettiin Greg Christian ja laulajaksi valikoitui Steve Souza. Derrick Ramirez korvattiin myöhemmin Alex Skolnickilla. Steve Souza lähti Exodus-nimiseen yhtyeeseen ja hänen tilalleen tuli Chuck Billy. Yhtyeen nimi oli ensiksi Legacy, mutta he muuttivat sen Testamentiksi kuultuaan että oli jo toinen yhtye, joka käytti nimeä The Legacy.

Megaforce Records julkaisi ensimmäisen Testament-albumin The Legacy vuonna 1987. Testament lähti toisen thrash metal -yhtyeen Anthraxin kanssa Yhdysvaltojen ja Euroopan kiertueelle, jolla nauhoitettiin Live At Eindhoven (EP).

Toinen albumi The New Order julkaistiin 1988. Tätä seurasi jälleen kiertue, jonka jälkeen Testament palasi studioon tekemään seuraavaa albumiansa. Practice What You Preach julkaistiin 1989. Albumi toi Testamentille lisää julkisuutta ja sen nimikkoraitaa soitettiin MTV:n Headbanger's Ballissa.

Vuonna 1990 julkaistiin albumi Souls Of Black, joka ei saavuttanut läheskään niin suurta suosiota, kuin Practice What You Preach -albumi. Kaksi vuotta myöhemmin 1992 Testament julkaisi albumin The Ritual, jossa oltiin siirtymässä pois thrash metallista enemmän perinteiseen heavy metaliin. Levy myi huonosti ja yhtye jäsenet alkoivat lähteä yksitellen omille teilleen.

Pääkitaristi Alex Skolnick turhautui Testamentin toimintaan ja lähti pian The Ritualin jälkeen ja liittyi väliaikaisesti yhtyeeseen nimeltä Savatage. Rumpali Louie Clemente sai myös tarpeekseen ja lähti yhtyeestä jättäen muusikon uran.

1993 Skolnickin ja Clementen tilalle tulivat Glen Alvelais ja Paul Bostaph. Tällä kokoonpanolla julkaistiin livetallenne Return To The Apocalyptic City (EP). Pian sen jälkeen Alvelais lähti bändistä ja Bostaph liittyi Slayeriin jättäen Testamentin.

1994 julkaistiin Low. Rumpuja soitti tällä kertaa John Tempesta ja kitarassa death metal -kitaristi James Murphy (ex-Death). Low oli erilainen albumi edellisiin tuotoksiin nähden. Siinä oli erilaisia vaikutteita, kuten balladi "Trail of Tears". Low menestyi hyvin vanhojen fanien joukossa ja toi myös samalla uusia fanejakin. 1994-1995 kiertueen jälkeen Greg Christian, John Tempesta ja James Murphy lähtivät bändistä.

Seuraavassa albumissa Demonicissa (1997) oli death metal -piirteitä. Eric Peterson soitti tällä albumilla sekä soolo- että rytmikitarat. Bassossa oli aikaisempi jäsen Derrick Ramirez ja rummuissa entinen Dark Angelin jäsen Gene Hoglan.

1999 Hoglan erosi yhtyeestä ja James Murphy tuli takaisin The Gathering -albumin julkaisuun. Bassossa oli Steve DiGiorgio (ex-Death) ja rummuissa Dave Lombardo (Slayer).

Pian The Gatheringin julkaisun jälkeen pääkitaristilla James Murphyllä todettiin aivokasvain, josta hän parantui täydellisesti, mutta ei pysty muistamaan mitään The Gatheringin nauhoituksista. Vuonna 2001 todettiin vuorostaan Chuck Billyllä syöpä ja hän aloitti hoidon sitä vastaan. Huolimatta näistä vaikeuksista Testament onnistui julkaisemaan First Strike Still Deadly -levyn kahden ensimmäisen albumin kappaleista. Alex Skolnick tuli takaisin kitaraan ja John Tempesta rumpuihin.

Vuonna 2003 Chuck oli täysin parantunut syövästään ja Testament aloitti taas konsertoinnin uuden rumpalin, John Allenin kanssa. Seuraavana vuonna yhtye vaihtoi taas kokoonpanoaan kesän festareille. Paul Bostaph korvasi John Allenin ja pääkitaristi Steve Smyth lähti liittyäkseen Nevermoreen. Hänet korvasi Mike Chlasciak. Kuitenkin vähän Steve Smythin lähdön jälkeen Eric Peterson mursi jalkansa kaatuessaan portaissa ja Steve tuli takaisin tuuraamaan Ericiä vähäksi aikaa. Tällä kokoonpanolla yhtye esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa, Provinssirockissa Seinäjoella.

2005 Testament teki Euroopan kiertueen alkuperäisellä kokoonpanolla. Tempesta ja Clemente vuorottelivat rummuissa. Yhtye kävi myös Suomessa Tuska-festivaaleilla Helsingissä. Yhtye esiintyi myös Oulun Jalometalli-festivaaleilla 17. elokuuta 2007.

Testament julkaisi uuden albumin The Formation of Damnation huhtikuussa 2008 ja esiintyi Tampereella Sauna Open Air -festivaaleilla kesäkuussa 2008.

Jäsenet
Nykyiset
Chuck Billy – laulu
Eric Peterson – kitara
Alex Skolnick – kitara
Greg Christian – basso
Paul Bostaph – rummut

Entiset
Dave Lombardo – rummut
Steve Smyth – kitara
Gene Hoglan – rummut
Steve Souza – laulu
James Murphy – kitara
Derrick Ramirez – basso/kitara
Glen Alvelais – kitara
Jon Allen – rummut
Mike Chlasciak – kitara
Jon Dette – rummut
Nick Barker – rummut

Diskografia
Studioalbumit
The Legacy (1987)
The New Order (1988)
Practice What You Preach (1989)
Souls of Black (1990)
The Ritual (1992)
Low (1994)
Demonic (1997)
The Gathering (1999)
First Strike Still Deadly (2001)
The Formation of Damnation (2008)

Livealbumit
Live at Eindhoven (1987)
Return to the Apocalyptic City (1993) (sisältää studiossa äänitetyn bonuskappaleen)
Live at the Fillmore (1995) (sisältää kolme studiossa äänitettyä bonuskappaletta)
Live in London (2005)

Kokoelmat
The Best of Testament (1996)
Signs of Chaos (1997)
The Very Best of Testament (2001)
Days of Darkness (2001)
The Spitfire Collection (2007)
DVD:t
Seen Between the Lines (1991)
Live in London (2005)

Profane Omen

ChildrenOfBodom88 — Mon, 13 Apr 2009 14:09:41 UT

Profane Omen on lahtelainen vuonna 1999 perustettu metalliyhtye, joka voitti Vuoden tulokas -palkinnon Finnish Metal Awardseissa vuonna 2007.

Profane Omenin tyyli on vaihdellut paljon yhtyeen historian aikana, mutta nykyisessä tyylissä on vivahteita mm. death metalista, thrash metalista, southern rockista ja punkista. Yhtyettä on kutsuttu myös deathrockiksi, ja yhtye itse luonnehtii tyyliään death 'n' rolliksi.Groove ja asenne ovat tärkeitä Profane Omenin musiikissa. Puhdasta ja murinalaulua yhdistelevä Jules Näveri on tunnettu monipuolisesta vokalisoinnistaan.

Historia
Profane Omen perustettiin Myrskylässä vuonna 1999. Nykyisistä jäsenistä ainoastaan laulaja Jules Näveri on ollut yhtyeen mukana alusta lähtien. Yhtyeen perustaneet kitaristi Janne Tolonen ja rumpali Sami Varjola erosivat yhtyeestä, ja vasta kolmen rumpalin, neljän kitaristin ja kahden basistin kautta kokoonpano muodostui lopulliseksi.Vaikutteita yhtye sanoo ottaneensa muun muassa Metallicalta ja Panteralta, ja osalla jäsenistä on myös black- ja death metal -taustaa.

Yhtyeen demoura oli kohtalaisen pitkä. Viiden demon nauhoittamisen ohessa Profane Omen ehti olla varsin aktiivinen myös keikkarintamalla ennen ensimmäisen studioalbuminsa julkaisua. Yhtye esiintyi myös Saksassa vuonna 2005, ja eräs saksalainen radiokanava valitsi Label of Black -EP:n kuukauden albumiksi.

Vasta seitsemän vuoden kuluttua yhtyeen perustamisesta, 6. syyskuuta 2006, julkaistiin Dethrone Musicin kautta Ville Sorvalin tuottama albumi Beaten into Submission. Kappalemateriaalia oli kertynyt vuosien mittaan runsaasti, ja osa albumin kappaleista on kirjoitettu jo vuosina 2001-2004.Beaten Into Submission sijoittui Suomen virallisella albumilistalla sijalle 28.

Kokoonpano
Jules Näveri, laulu
Williami Kurki, kitara
Antti Kokkonen, kitara
Tomppa Saarenketo, basso ja taustalaulu
Samuli Mikkonen, rummut

Diskografia

Albumit
Beaten into Submission (2006)
Inherit The Void (2009)

EP:t
Label of Black (2002)
Adrenaline (2003)
Disconnected (2007)

Singlet
Throw Your Stones (2002)

Demot
Profane Omen (2000)
Bittersweet Omen (2000)
Fuck the Beast (2001)
Load of Lead (2001)
C2H40 (2003)

Dauntless

ChildrenOfBodom88 — Mon, 13 Apr 2009 14:07:02 UT

Dauntless on helsinkiläinen death/thrash metal -yhtye, joka perustettiin vuonna 1991 nimellä Maniax. Yhtye julkaisi vuonna 2007 ensimmäisen albuminsa Execute the Factin Firebox Recordsin kautta.

Kokoonpano
Ari Nieminen, vokaalit
Sami Helle, kitara ja vokaalit
Riku Katainen, kitara
Olli Määttä, basso
Santeri Salmi, rummut

Diskografia

Albumit
Execute the Fact (2007)
Death Row Poet (2009)

Demot
Face the Fact (1995)
Prophecy... (1996)
Cold I Am (1998)
Inhumankind (1999)
Modern Ways of Discipline (2002)
Ruins MMIV (2004)
Obey - Erase - Obey (2005)

Domination Black

ChildrenOfBodom88 — Mon, 13 Apr 2009 12:45:18 UT

Domination Black on Kotkassa vuonna 2003 perustettu kauhumetalli ja shock rock htye, jonka tyyliä kuvastaa musiikillisesti ja ulkomusiikillisesti 1980-luvun thrash-metalli (Metallica, Megadeth, Anthrax, Slayer, Venom), saman aikakauden perusheavy (Dio, Judas Priest, W.A.S.P., Mercyful Fate).

Yhtye julkaisi ensimmäisen albuminsa Fearbringer vuonna 2005 kokoonpanolla Kari A. Killgast The Sentinel (laulu), Ville Wiren (kitara), Sir Eerola (basso), Juuso Welder (kosketinsoittimet), Juha Beck (rummut) ja Teppo Heiskanen (kitara). Tätä seurasi Dark Legacy vuonna 2006 samalla kokoonpanolla. Molempien arvostelumenestyksien julkaisusta vastasi Poison Arrow Records.

Domination Blackin kansissa seikkailevan hirviöhahmon on suunnitellut Mr. Lordi.

Kokoonpano
Sir Eerola – basso
Juha Beck – rummut
Kari A. Killgast – laulu
Teppo Heiskanen – kitara
Ville Wiren – kitara
Juuso Welder – koskettimet

Diskografia

Albumit
Haunting Mini-CD (2008) Violent Journey Records

The House Of 1000 Eyes (Feat.Mr.Lordi)
Shadow King
No More Again (H.F.H.)
A World Without Heroes (KISS Cover)
Evil Has Found A Home
Dark Legacy (2006)

Enter Darkness (instrumental)
Follow the Fear
Scavenger of Evil
Ghost of the Nightfall
Dark Water Dreams
What Lies Beneath
The Cemetary
Phantom Light
Two-Faced Devil
Nightmare World
Fearbringer (2005)

Ultra-Speed Destructor
Nightmare Asylum
Traitor Within
Alone in the Darkness
Haunted Hellhouse
The Psycho
From Abyss
Frozen Tears
Fear Re-LoaDEAD

Demot
Fear Reloadead [2004]

Haunted Hellhouse
Crystal Lake (=Dark Water Dreams/Dark Legacy)
Poison Tears (= Frozen Tears/Fearbringer)
Fear Reloadead

Trendofobia [2004]

Soulcrusher
Prisoners In Hell
Predatorium X
Ultra-Speed Destructor
The Face Of Horror (=Alone in the Darkness/Fearbringer)

Manitou

ChildrenOfBodom88 — Fri, 10 Apr 2009 16:43:10 UT

Manitou on suomalainen perinteistä heavy metallia soittava yhtye. Se perustettiin vuonna 1997 Karhulassa ja ensimmäisen demonsa yhtye nauhoitti 1999. Levytyssopimuksen Manitou sai kuitenkin vasta myöhemmin ja ensimmäinen täyspitkä albumi "The Mad Moon Rising" julkaistiin vuonna 2004. Samana vuonna Manitou toimi Paul Di'Annon taustayhtyeenä tämän Suomen kiertueen aikana. Tärkeimmiksi vaikuttajikseen yhtye nimeää mm. Iron Maidenin, Queensrÿchen ja Dion.

Diskografia

Studioalbumit
The Mad Moon Rising (2004)
Deadlock (2006)
No Signs Of Wisdom (2007)

Demot ja singlet
Mad Moon Rising (1999)
Mercenary (1999)
Machine Mind (2000)
Brothers Promise (2001)
Valley Of Evergreen (2002)
Fools In Control (2006)

Slayer

ChildrenOfBodom88 — Sun, 29 Mar 2009 08:33:15 UT

Slayer on yhdysvaltalainen Grammy-palkittu thrash metal -yhtye, joka on perustettu Los Angelesin alueella Huntington Parkissa, Kaliforniassa vuonna 1981.

Slayerin alkuperäisjäsenet ovat basisti-laulaja Tom Araya, kitaristi Kerry King, kitaristi Jeff Hanneman ja rumpali Dave Lombardo. Yhtye soittaa edelleen alkuperäisessä kokoonpanossa, vaikka rumpali Lombardo on jättänyt yhtyeen kahdesti ja palannut myöhemmin takaisin. Vuosina 1992-2001 Slayerin rumpali oli Paul Bostaph. Hanneman ja King ovat Slayerin pääasialliset säveltäjät ja sanoittajat.

Slayer on ollut merkittävä vaikuttaja thrash metal -tyylilajin synnyssä, ja yhtyettä pidetään yleisesti musiikkityylinsä pioneerina. Slayer levytti thrash metalin tunnetuimpiin kuuluvan Reign in Blood -albumin vuonna 1986. 29-minuuttinen ja kymmenen kappaleen albumi sisälsi nopeinta thrash metallia, mitä siihen mennessä oli kuultu, ja sen intensiteettiä pidetään yhä ylittämättömänä.Yhtyettä syytettiin Reign in Bloodin myötä myös natsismista albumin avaavan, Josef Mengelestä kertovan kappaleen "Angel of Death" ansiosta. Syytösten todenperäisyys on kyseenalaista muun muassa siksi, että albumin tuottanut Rick Rubin on juutalainen, Tom Araya on chileläinen ja yhtyeen rumpali Dave Lombardo kuubalainen. Yhtyeen jäsenet ovat saaneet kiistää väitöksen paikkansapitävyyttä jo parin vuosikymmenen ajan.

Slayer on jatkanut konsertointia ja albumien julkaisua melko tasaisessa tahdissa 1980-luvulta 2000-luvulle saakka. Yhtye on julkaissut yhteensä yhdeksän studioalbumia, yhden cover-albumin sekä kaksi livealbumia.

Slayerin musiikki
Slayerin musiikki perustuu hyvin pitkälti kahden kitaristin erittäin nopeatempoiseen, kitarankieliä sahaavaan riffittelyyn, jota samankaltainen, kitaroita seuraava bassolinja tukee. Useiden Slayer-kappaleiden rakenne on samankaltainen: A-osan ja kertosäkeen jälkeen seuraa kahdesta neljään soolokitaraosuutta, jotka kitaristit Hanneman ja King usein soittavat vuorotellen ja toisiaan täydentäen. Esikoisalbumi Show No Mercy sisälsi vielä sooloja, joissa oli melodioita, mutta sen jälkeen kitaristien atonaaliset soolot ovat muodostuneet yhtyeen tavaramerkiksi. Rumpukompeissa korostuu tuplabasarien käyttö ja nopeat fillit, jotka ovat rumpalille haasteellisia temmon noustessa ajoittain yli 200 iskuun minuutissa. Tom Arayan lauluosuudet ovat tavallisesti äärimmäisen nopean tempon taustalla tasaista, vain muutaman laulunuotin sisältävää laskettelevaa hokemista.

Yhtyeen sanoitukset käsittelevät useimmiten uskontoa, uskonnonvastaisuutta, kuolemaa, sotaa, sarjamurhaajia ja yhteiskuntaa. Yhtyeen 1980-luvun tuotannossa on vahvoja viitteitä myös kauhua ja paholaista käsitteleviin teemoihin. Yhtyeen alkuaikojen saatanallinen imago ja lyyriset teemat saivat vahvasti vaikutteita brittiläiseltä Venom -yhtyeeltä.Slayerin eri kappaleiden sanoittajat voi usein tunnistaa tekstien perusteella, sillä Kerry King käyttää sanoituksissaan miltei aina loppusointuja, mutta Jeff Hanneman ja Tom Araya eivät.

Slayerin myydyimmät albumit ovat Reign in Blood, South of Heaven, Seasons in the Abyss sekä Divine Intervention, joista jokainen on ylittänyt kultalevyrajan Yhdysvalloissa. Myös konserttitaltiointeja War At the Warfield ja Still Reigning on myyty pelkästään Yhdysvalloissa DVD-levyjen kultalevyrajan rikkonut määrä.

[muokkaa] Historia

Perustaminen ja alkuajat (1981–1983)
Slayer sai alkunsa vuonna 1981, kun kitaristit Kerry King ja Jeff Hanneman tapasivat toisensa aikeinaan perustaa metalliyhtyeen. He pestasivat nopeasti yhtyeeseen laulaja-basistin Tom Arayan, ja King löysi rumpali Dave Lombardon. Yhtye esitti alkujaan muun muassa Iron Maidenin, Judas Priestin ja Venomin materiaalia lähinnä eteläisessä Kaliforniassa.

Metal Blade -levy-yhtiön johtaja Brian Slagel otti yhteyttä soittajiin nähtyään heidän konserttinsa ja tarjosi heille paikkaa yhtiönsä tulevalle kokoelma-albumille. Slayerin ensimmäinen äänitys oli "Aggressive Perfector" kokoelmalla "Metal Massacre III". Kappale sai melkoisesti suosiota underground-piireissä ja sai Slagelin kiinnittämään yhtyeen yhtiönsä nimiin.

Yhtyeen alkuaikoina ja myöhemmin liikkuneiden huhujen mukaan Slayerin alkuperäinen nimi oli "Dragonslayer" vuonna 1981 ilmestyneen samannimisen elokuvan mukaan. King on kuitenkin sitkeästi kiistänyt nämä huhut.

Show No Mercy (1983)
Yhtyeen esikoisalbumi Show No Mercy julkaistiin vuoden 1983 lopulla. Rahat albumin tuottamiseen saatiin kokoon Tom Arayan työssään ansaitsemista palkoista ja Kerry Kingin isältä.Albumi myi melko nopeasti 60 000 kappaletta, taaten näin Metal Blade -yhtiölle sen toistaiseksi suurimman myyntimenestyksen.

Haunting the Chapel (1984)
Vuonna 1984 yhtye julkaisi EP:n Haunting the Chapel, jota pidetään ensimmäisenä ns. klassisen Slayer-soundin omaavana julkaisuna, ja kappaleesta "Chemical Warfare" tuli vuosien saatossa yhtyeen live-esiintymisien lopetuskappale.

EP:n myötä yhtye lähti Haunting the West Coast -kiertueelle, jossa muun muassa Dark Angel -yhtyeen rumpali Gene Hoglan toimi rumpuroudarina ja valomiehenä.Vuonna 1984 thrash metal - jonka kehittämisessä Slayer oli yksi tärkeimmistä yhtyeistä - oli saamassa entistä enemmän suosiota metallimusiikkia kuuntelevien keskuudessa. Eräs uusista yhtyeistä oli entisen Metallica-kitaristi Dave Mustainen perustama Megadeth, johon Mustaine pyysi Kingiä toiseksi kitaristiksi.King suostui Mustainen pyyntöön, mutta muut Slayerin muusikot suhtautuivat Kingin päätökseen melko kylmäkiskoisesti, ja olivatkin jo valmiita etsimään uutta kitaristia.King joutui tekemään päätöksen kahden yhtyeen välillä ja päätti lopulta palata takaisin Slayeriin. Mustaine halusi, että King olisi jäänyt Megadethiin pysyvästi. Tästä alkoi Megadethin ja Slayerin vuosia kestänyt vihanpito.

Yhtye julkaisi vuonna 1984 myös toisen EP:n Live Undead, joka on studiossa äänitetty live-esiintyminen.

Hell Awaits (1985)
Vuonna 1985 yhtyeen toinen pitkäsoitto Hell Awaits näki päivänvalon.

Reign in Blood (1986)
Hell Awaitsin jälkeen Brian Slagel tiesi, että Slayer oli lopullisen läpimurron partaalla. Tästä syystä Slagel alkoi etsiä Slayeristä kiinnostuneita suurempia levy-yhtiöitä, joilla olisi varaa parempaan tuotantoon ja laajamittaisempaan jakeluun. Slayer liittyi pian Def Jam Recordings -levy-yhtiön listoille, ja sai tuottajakseen maineikkaan Rick Rubinin.

Vuoden 1986 lokakuussa julkaistiin nykyisin suuriin metallin klassikkoalbumeihin luettu Reign in Blood. Albumi oli yhtyeelle ensimmäinen, joka ylsi Yhdysvaltain Billboard-albumilistalle ja sai runsaasti positiivista palautetta niin faneilta kuin kriitikoiltakin. "Angel of Death"-kappaleen lisäksi myös muun muassa kappaleet "Postmortem", kristinuskon tekopyhyyttä kritisoiva "Jesus Saves" ja albumin lopetuskappale "Raining Blood" saivat paljon suosiota osakseen. Levy valittiin Metal Hammer -lehden kesän 2008 thrash-erikoisnumeron "50 parasta thrash-albumia"-listan voittajaksi.

South of Heaven (1988)
Vuoden 1988 kesäkuussa yhtye julkaisi odotetun albumin South of Heaven, jonka kappaleet olivat paljon edellistä levyä hidastempoisempia ja melodisempia. Tom Arayan laulusta voitiin havaita entistä puhtaampia sävyjä ja oikeita melodioita, ja myös aiemmin saatanallisille teemoille uskolliset sanoitukset saivat väistyä poliittisesti kritisoivien ja kantaaottavien sanoitusten tieltä. Levy jakoi aluksi kannattajien mielipiteitä rajun tyylinmuutoksen takia, mutta useissa myöhemmissä arvioissa South of Heaven on nostettu suurimpien Slayer-klassikoiden joukkoon.

Seasons in the Abyss (1990)
Seasons in the Abyss julkaistiin vuonna 1990, ja sen myötä yhtye meni myös melodisempaan suuntaan, jonka voi kuulla albumin esimerkiksi nimikappaleessa. Nimikappaleesta Egyptissä kuvattu musiikkivideo oli Slayerin ensimmäinen laatuaan. Nimikappaleen lisäksi tunnettuja kappaleita olivat muun muassa "War Ensemble" ja sarjamurhaaja Ed Geinistä kertova "Dead Skin Mask". Yhtye julkaisi seuraavana vuonna livealbumin Decade of Aggression ja piti pientä taukoa. Vuonna 1992 pitkäaikaisen rumpalin Dave Lombardon paikan täytti Paul Bostaph.

Eteenpäin perinteisen thrashin, punkin ja uuden rumpalin voimin (1994–2001)
Vuonna 1994 julkaistiin yhtyeen odotettu seuraava albumi, Divine Intervention, joka sisältää muun muassa tunnetun kappaleen "Dittohead". Albumi sisälsi tuttua Slayer-linjaa ja oli kaupallisesti hyvin menestynyt, vaikka valtavirran osalta tuon ajan musiikkimarkkinat olivatkin jo erkaantuneet heavy metal -musiikista uusien tyylien kuten grunge kasvattaessa suosiotaan.

Vuonna 1996 yhtye julkaisi yllättäen punkcovereita sisältävän albumin Undisputed Attitude. Vuonna 1998 julkaistiin Diabolus in Musica, joka poikkesi tyyliltään selvästi yhtyeen aiemmista levyistä. Modernimpaa, hieman nu metal -vivahteista soundia hakenut albumi on yhtyeen ehkä vähiten arvostettu.

Vuonna 2001 yhtye julkaisi albumin God Hates Us All, jonka kappaleesta "Bloodline" tehtiin musiikkivideo. Levy julkaistiin sattumalta päivää ennen syyskuun 11. päivän terrori-iskuja.

Uusi vuosituhat ja alkuperäisen kokoonpanon paluu (2001–)
Vuonna 2002 Paul Bostaph jätti Slayerin terveydellisistä syistä ja alkuperäinen rumpali Dave Lombardo palasi yhtyeeseen kymmenen vuoden tauon jälkeen. Lombardon ensimmäinen paluun jälkeen tallennettu esiintyminen oli DVD-julkaisu Still Reigning vuodelta 2004.

Slayerin viimeisin albumi on vuonna 2006 julkaisu Christ Illusion, jonka kappaleesta "Eyes of the Insane" tehtiin musiikkivideo. Worcester Magazinen haastattelussa elokuussa 2007 Tom Araya sanoi yhtyeen tulevan albumin jäävän mahdollisesti heidän viimeisekseen.

Slayer voitti vuonna 2007 Grammy-palkinnon parhaasta metalliesityksestä Christ Illusion -albumin kappaleella "Eyes of the Insane" ja vuonna 2008 Christ Illusion -albumin erikoispainoksen kappaleella "Final Six".

Yhtye aikoo myös äänittää uutta albumia 2008 ja 2009 vaihteessa ja julkaista kymmenennen studioalbuminsa vuoden 2009 kesällä. Albumi täyttää vuonna 1986 Rick Rubinin kanssa tehdyn kymmenen studioalbumin sopimuksen. Basistilaulaja Tom Araya on väläytellyt, että kymmenes albumi saattaa myös jäädä yhtyeen viimeiseksi

Lavaesiintyminen
Lavalla Jeff Hanneman on yleisöstä katsottuna aina Tom Arayan vasemmalla ja Kerry King oikealla puolella. Ryhmitys on tallennettu myös livealbumille Decade of Aggression, jolla Jeff Hannemanin kitara kuuluu ainoastaan vasemmasta kanavasta (kaiuttimesta) ja Kerry Kingin kitara vain oikeasta. Samaa tekniikkaa on käytetty myös useilla studioalbumeilla, joista poikkeuksena Divine Intervention on ainoa Slayer-albumi, jolla Jeff Hannemanin kitara kuuluu oikeasta kanavasta.

Yhtyeen alkuvuosina vasenkätinen, mutta oikeakätisesti bassoa soittava Araya alusti seuraavaa soitettavaa kappaletta pitkähköillä yksinpuheluilla, mutta 2000-luvun aikana hänen puheenvuoronsa ovat vähentyneet. Arayan tavaramerkiksi onkin muodostunut sittemmin seistä kappaleiden välissä yhden valonheittimen valokeilassa, tarkkailla yleisöä ja hymyillä huutomyrskyn keskellä. Arayalla on myös tapana kiitellä vuolaasti yleisöä konsertin aikana hyvin nöyrällä äänensävyllä. Kitaristit Hanneman ja King sekä rumpali Lombardo eivät koskaan puhu yleisön kanssa. Slayerin lavarekvisiitta on hyvin vähäistä. Tavallisesti lavalla on näkyvissä vain Marshall-vahvistinkaapeista rakennetut seinät rumpulavan molemmin puolin ja itse lava on koristeltu vain tuoreimman albumin kuvitusta esittävillä lakanoilla sekä valonheittimillä. Yhtye käyttää hyvin vähän pyrotekniikkaa. Harvoja poikkeuksia efektien käytössä yhtyeen pitkällä uralla oli Still Reigning -DVD:tä ja kiertuetta sekä The Unholy Alliance III -kiertuetta varten tehty efekti, jossa kappaleen "Raining Blood" aikana koko lava ja soittajat kappaleen nimen mukaisesti saivat niskaansa keinoverestä luodun verisateen.

Slayer Suomessa
Slayerin ensivierailua Suomeen saatiin odottaa pitkään, aina vuoteen 1998 asti. Tuolloin Slayer esiintyi juhannusaattona Kauhajoen Nummirockissa. Yhtye onkin vieraillut Suomessa enimmäkseen 2000-luvulla, mutta hyvin säännöllisesti. Viimeisimmät Suomen konsertit olivat osa The Unholy Alliance -kiertueetta 26. marraskuuta 2008 Tampereen jäähallissa ja 27. marraskuuta 2008 Helsingin jäähallissa.

Jäsenet

Nykyiset
Tom Araya – bassokitara ja laulu
Kerry King – kitara
Jeff Hanneman – kitara
Dave Lombardo – rummut

Entiset
Tony Scaglione – rummut (1986-1987) (korvasi Dave Lombardon Reign In Blood -kiertueella.)
Paul Bostaph – rummut (1992-1996 ja 1997-2001)
Jon Dette – rummut (1996-1997)

Julkaisut

Studioalbumit
Show No Mercy - (1983)
Hell Awaits - (1985)
Reign in Blood - (1986)
South of Heaven - (1988)
Seasons in the Abyss - (1990)
Divine Intervention - (1994)
Undisputed Attitude - (1996)
Diabolus in Musica - (1998)
God Hates Us All - (2001)
Christ Illusion - (2006)
TBA - (2009)

Live-albumit
Live Undead - (1984)
Decade of Aggression - (1991)

EP:t
Haunting the Chapel (12) - (1984)
Postmortem (12) - (1986)
Eternal Pyre (7) - (2006)
[muokkaa] Singlet
Angel of Death (1986)
Postmortem (1986)
Raining Blood (1986)
Mandatory Suicide (1988)
South of Heaven (1988)
Dead Skin Mask (1990)
Seasons in the Abyss (1990)
Dittohead (1994)
Serenity in Murder (1994)
I Hate You (1996)
Stain of Mind (1998)
Bloodline (2001)
God Send Death (2001)
Cult (2006)
Eyes of the Insane (2006)

Kokoelmat
Soundtrack to the Apocalypse - (2003)
Soundtrack to the Apocalypse on julkaistu sekä 3 CD:n ja 1 DVD:n kokoelmana nimellä Standard Edition että 4 CD:n ja 1 DVD:n kokoelmana nimellä Deluxe Edition

DVD:t
Live Intrusion (Live) - (1995)
War at the Warfield (Live) - (2003)
Still Reigning (Live) - (2004)
The Unholy Alliance (Live) - (2007)

Musiikkivideot
"Mandatory Suicide" (1988)
"War Ensemble" (1990)
"Seasons in the Abyss" (1990)
"Dead Skin Mask" (1990)
"Dittohead" (1994)
"Serenity in Murder" (1994)
"I Hate You" (1996)
"Bloodline" (2001)
"Black Magic/Raining Blood" (live, 2003)
"Eyes of the Insane" (2006)

Soundtrackit, kokoelmat
Less Than Zero — "In-A-Gadda-Da-Vida" (Iron Butterfly -cover)(1987)
Judgement Day — "Disorder" (w/ Ice-T, koostuu kolmesta The Exploited -kappaleesta) (1993)
Spawn — "No Remorse" (w/ Atari Teenage Riot)(1997)
Bride of Chucky — "Human Disease" (1998)
WCW Mayhem: The Music — "Here Comes the Pain" (1999)
Nativity In Black II — "Hand of Doom" (Black Sabbath -cover) (1999)
NASCAR: Crank It Up — "Born To Be Wild" (Steppenwolf-cover) (2002)

Vinyyli-bootlegit
Los Angeles Live - (1983)
The Final Command - (1984)
Fuck the Slayer - (1984)
Greetings from my guts - (1984)
And then came dawn - (1985)
Homocidal Maniac - (1985)
Kill kill kill - (1985)
Metal Massacre - (1985)
Nightmare on Elm Street - (1985)
Violent Brains - (1985)
Reign of justice - (1987)
This is Corpus Christi - (1987)
Back to Hellfire - (1989)
In a gadda da vida - (1989)
Live in Milan '89 - (1989)
Clash of the Titans - (1990)
Brazilian Intervention - (1994)
Die Halle - (1994)

CD-bootlegit
Aggressive Perfector - (1985)
Butcher Babies - (1985)
Captors Of Sin - (1985)
Killing For A Living - (1985)
Obscure And Obscene - (1985)
Live In Nuernberg - (1985)
Praise Of Death
Die By The Sword - (1990)
Live In Genk - (1990)
Dance Of The Death - (1991)
Wardance - (1992)
Spirit In Black - (1994)
Slaytanic Comeback - (1994)
Buenos Aires Awaits - (1994)
Motor City Metal - (1995)
Diabolus In San Francisco - (1998)
Captors Of Columbus - (1998)
Buenos Aires 1998 - (1998)
Live At Roskilde '98 - (1998)
Rare In Blood - (1998)
Diabolus In Chile - (1998)
Diabolus In Mesa - (1999)
Metal Overdose: Slayer Kills Monza - (2000)
Terrorizing Stockholm - (2000)
God Hates Sydney - (2001)
Darkness Of Christ - (2001)

Tribuutit
Slatanic Slaughter - A Tribute To Slayer - (1995)
Slatanic Slaughter II - A Tribute To Slayer - (1996)

Kirjat
The Bloody Reign of Slayer — Joel McIver (2008)
Reign In Blood (33 1/3 series) — D.X. Ferris (2008)

Luettelo Slayerin eri kappaleiden sanoitusten aiheista

Show No Mercy

"The Antichrist" - Antikristus
"Black Magic" - Musta magia
Haunting the Chapel

"Chemical Warfare" - Kemiallinen sodankäynti
Hell Awaits

"At Dawn They Sleep" - Vampyyrit
Reign In Blood

"Angel of Death" - Josef Mengele. Toisin kuin usein luullaan, kappale ei ihannoi eikä tuomitse henkilöä, vaan tarkastelee aihetta täysin neutraalista näkökulmasta.
"Jesus Saves" - Pohdintaa järjestäytyneiden uskontojen ja kirkkojen mahdollisesta tekopyhyydestä
South of Heaven

"Silent Scream" - Kannanotto aborttia vastaan
"Behind the Crooked Cross" - Epäsuora vastaus "Angel Of Death" -kappaletta kritisoineille; crooked cross, vino risti, on mahdollisesti viittaus hakaristiin kirjaimellisesti sen ulkonäön vuoksi että semanttisesti sen edustamaan moraaliseen vääristymään. Sanoituksissa pohditaan sekä natsi-Saksan rivisotilaiden epäluuloisuutta tekojensa oikeutusta kohtaan että sotilaiden kyvyttömyyttä vastustaa järjestelmää, johon he eivät välttämättä uskoneet.
"Mandatory Suicide" - Moderni sodankäynti ja sen mielettömyys
"Ghosts of War" - Sodankäynti käsitteenä
"Read Between the Lies" - Lisää pohdintaa järjestäytyneiden uskontojen mahdollisesta tekopyhyydestä
Seasons In The Abyss

"War Ensemble" - Kritiikkiä sotateollisuutta ja niitä valtioita kohtaan, jotka ovat turhan halukkaita sotimaan
"Blood Red" - Protesti sortohallituksia ja kommunistisia diktatuureja kohtaan. Sanoitusten perimmäinen inspiraatio oli Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitus vuonna 1989.
"Expendable Youth" - Jengiväkivalta
"Dead Skin Mask" - Sarjamurhaaja Ed Gein
Divine Intervention

"SS-3" - SS-kenraali Reinhard Heydrich. SS-3 oli Heydrichin auton rekisterikilpi.
"213" - Jeffrey Dahmerin asunnon numero
"Divine Intervention" - Ufosieppaus
Diabolus in Musica - Keskiaikainen termi tritonukselle, latinaksi Paholainen musiikissa

"Scrum" - Rugby Union
Christ Illusion

"Flesh Storm" - Kuvaus sodasta ensin sotilaan, sitten sensaationnälkäisen median näkökulmasta
"Eyes of the Insane" - Sotilaiden post-traumaattinen stressi ja sodanjälkeiset henkiset ongelmat
"Jihad" - Terroristin näkökulma syyskuun 11. terrori-iskuihin ja tarkoittaa myös pyhää sotaa
"Consfearacy" - Valtiovalta, joka käyttää kansalaistensa pelottelua ja totuuden vääristelyä oman politiikkansa oikeutuksena

Dave Lombardo

ChildrenOfBodom88 — Sun, 29 Mar 2009 08:17:20 UT

Dave Lombardo (s. 16. helmikuuta 1965, Havanna, Kuuba) on yhdysvaltalainen rumpali. Hän syntyi Kuubassa, mutta muutti kaksivuotiaana perheensä mukana Kaliforniaan. Lombardo toimii tällä hetkellä Slayer-yhtyeen rumpalina.

Lombardo oli perustamassa Slayer-yhtyettä 1980-luvulla, mutta lähti yhtyeestä kesken kiertueen vuonna 1986 palatakseen seuraavana vuonna takaisin. Lombardo ehti soittaa vähän aikaa Megadethin riveissä vuonna 1987 ennen paluuta Slayeriin. Lombardo jätti yhtyeen kuitenkin uudestaan vuonna 1992 livealbumi Decade of Aggressionin nauhoitusten jälkeen.

Ollessaan poissa Slayeristä Lombardo soitti muun muassa Testamentissa, Grip Inc.issa, Fantômasissa ja esiintyi myös muutamalla suomalaisen Apocalyptica-yhtyeen albumilla.

Vuonna 2001 Lombardo teki jälleen paluun Slayerin riveihin. Christ Illusion, joka julkaistiin 8. elokuuta 2006, on Lombardon ensimmäinen Slayer-studioalbumi sitten vuoden 1990 Seasons In The Abyssin.

Dave Lombardo on naimisissa ja kahden pojan isä. Hän asuu vaimonsa Theresan ja perheensä kanssa Victorvillessä, Kaliforniassa.

Instrumentit
Slayerin ensimmäisellä albumilla Show No Mercyllä 18-vuotias Dave Lombardo käytti Taman aloittelijoille suunnattua perusrumpusettiä, Tama Swingstaria. Lombardo on edelleen Taman sponsoroima artisti, jonka "Artstar Custom"-rumpusetti valmistetaan vain häntä varten.

Rummut:

2 kpl 18"x24" bassorumpuja
5.5"x14" virveli
9"x12" tom
10"x13" tom
11"x14" tom
12"x15" tom
16"x18" lattiatom
16"x20" lattiatom
Symbaalit (Paiste):

14" Sound Formula Heavy hi-hat
22" Signature Dry Heavy Ride
8"-10" ja 12" Signature Splash
18" Signature Thin China
22" Novo China 2002
20" Signature Full Crash
18" Signature Power Crash
16" Signature Full Crash
17" Signature Power Crash
18" Reflector China Type 3000
Varusteet:

2 kpl Iron Cobra Power Glide -pedaaleja
Iron Cobra Lever Glide Hi-Hat -ständi
Kapulat:

Hikkoripuiset Pro-Mark model 2S:t nylonkärjillä

Jeff Hanneman

ChildrenOfBodom88 — Sun, 29 Mar 2009 08:13:38 UT

Soittimet ja välineet
Vaikka Jeff Hannemanilla on nimikkosarja ESP:n valmistamia kitaroita, hänen pääasiallinen lavakalustonsa koostuu muutamasta Jackson-kitarasta. Eniten käytössä lienee Jackson Custom Shop Soloist, joka on varustettu kahdella EMG:n mikrofonilla sekä koristeltu Oakland Raidersin, Dead Kennedysin ja Slayerin logotarroilla.

Hanneman soittaa ajoittain myös ESP-kitaroilla, jotka on varustettu niin ikään EMG:n valmistamilla mikrofoneilla.

Sekä Kerry King että Jeff Hanneman käyttävät mielellään edelleen vanhoja 1980-luvun Marshall-vahvistimia, mallinimeltään JCM-800. Esivahvistimet ovat merkiltään Marshall JMP-1, ja niihin on kytketty Bossin ekvalisaattorit.

ESP:n nimikkosarja
ESP Jeff Hanneman Urban
ESP LTD JH-600 BK
ESP LTD Jeff Hanneman signature
ESP LTD JH200

Kerry King

ChildrenOfBodom88 — Sun, 29 Mar 2009 08:09:48 UT

Kerry King (s. 3. kesäkuuta 1964 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) on yhdysvaltalaisen thrash metal -yhtye Slayerin perustaja ja kitaristi.

Hän on soittanut myös Megadethissä, mutta hänet korvattiin Chris Polandilla. King oli sijaisena Megadethin 1987 kiertueella, ja Dave Mustaine olisi halunnut Kingin vakituiseksi kitaristiksi, mutta King jäi Slayeriin.

Kerry King on tunnettu ateistina, muun muassa dokumentissa Metal: Headbanger's Journey hän kommentoi: "Tykkään käydä kristinuskon kimppuun, koska se on pahimman sortin aivopesua, joka kuitenkin on täysin sallittu USA:ssa, ja luultavasti myös muualla maailmassa."

Soittimet ja laitteet

Kitarat
B.C. Rich Black Warlock
B.C. Rich KKV Signature -kitaraa (3kpl)
B.C. Rich Wartribe Signature (4kpl)
ESP King V Custom
EMG 81 -kitaramikrofonit

Vahvistimet
Marshall JCM800 -putkivahvistin
Marshall JCM2000 -putkivahvistin
Marshall ModeFour -putkivahvistin

Tom Araya

ChildrenOfBodom88 — Sun, 29 Mar 2009 08:06:48 UT

Tomás Enrique "Tom" Araya (s. 6. kesäkuuta 1961 Valparaíso, Chile) tunnetaan parhaiten yhdysvaltalaisen thrash metal -yhtye Slayerin basisti-laulajana ja keulahahmona.

Arayan yhdeksänlapsinen perhe muutti Yhdysvaltoihin Kaliforniaan vuonna 1966. Araya opetteli soittamaan bassokitaraa kahdeksan vuoden ikäisenä. Yhdessä kitaransoittoa opettelevan isoveljensä kanssa Araya tutustui Beatlesin ja Rolling Stones kappaleisiin.

Tom Araya työskenteli hengitysterapeuttina 1980-luvun alussa. Tuloillaan hän rahoitti Slayerin vuoden 1983 esikoisalbumin Show No Mercy. Araya on osallistunut Slayerin kappaleiden sanoitustyöhön vuodesta 1988, jolloin Slayer julkaisi albumin South of Heaven. Suurin osa Arayan kirjoittamista sanoituksista käsittelee häntä kiinnostavia sarjamurhaajia.

Tom Arayalla on kaksi lasta, poika Tommy ja tytär Ariel.Hän on ollut naimisissa vuodesta 1995 ja asuu maatilalla Buffalon kaupungissa Texasissa vaimonsa Sandran kanssa, jonka hän tapasi aikoinaan eräässä Slayerin konsertissa. Tom Arayan veli Johnny Araya on kanadalaisen, melodista death metalia soittavan yhtyeen Thine Eyes Bleedin basisti.

Araya on ollut vierailevana vokalistina monien artistien kappaleissa, muun muassa kappaleessa "Iron Gland" Alice in Chains -albumilla Dirt sekä "Terrorist"-kappaleessa Soulflyn albumilla Primitive.

Araya on vasenkätinen, mutta soittaa oikeakätistä bassokitaraa.

Uskonto
Araya on ottanut kantaa siihen, kuinka yhtye leimataan saatananpalvontaa edustavaksi: "Minusta se on yksi suurimmista väärinkäsityksistä yhtyettä kohtaan siitä seuraavana, että olemme tavallisia." Jos kitaristi King kirjoittaa hyvän kappaleen, Araya laittaa uskonsa sivuun: "Se en ole minä, joka aikoo sanoa, että 'Tämä ei käy, koska se on uskoni vastaista.' Ennemminkin sanon, että 'Kuulostaa hyvältä. Tällä kyllä ärsytät ihmisiä.'"

Eräässä haastattelussa Araya uskoo, että "...Kristus tuli ja opetti meille rakkaudesta, jota osoittaa muille. Se oli hänen saarnansa: hyväksykää toisenne sellaisina, kuin he ovat. Eläkää rauhallisesti, ja rakastakaa toisianne." Kun Arayalta kysyttiin, uskooko hän Jumalaan, hän vastasi: "Uskon korkeampaan olentoon, kyllä. Hän on kuitenkin kaikki-rakastava Jumala."Araya kertoo, että hänellä on "todella vahva uskon järjestelmä", ja että Slayerin sanat ja kuvakieli "eivät koskaan vaikuta siihen, mitä uskon ja miten tunnen... Ihmiset eivät voi hyvin, jos heidän täytyy kyseenalaistaa oma uskon järjestelmänsä jonkun kirjoittaman kirjan tai tarinan vuoksi, tai Slayerin laulun takia."Tom Araya näyttäytyi myös Sam Dunnin dokumenttivideolla Metal: A Headbanger's Journey. Arayalta kysyttiin hänen uskonnollisesta taustastaan, ja siihen hän vastasi "Katolinen." Häneltä kysyttiin myös yhtyeen God Hates Us All -albumin nimeen viitaten, että miten yhtyeen "Jumala vihaa meitä kaikkia" väittämä sopii Arayan kuvioihin. Siihen hän vastasi: "Ei Jumala vihaa, se vain kuulosti hemmetin hyvältä."

Soittimet ja välineet
ESP Tom Araya, signature-basso
Aiemmin Hill- ja B.C. Rich -bassoja
Ampeg SVT -vahvistimet
Ampegin kaapit
D'Addario-kielet

Death

ChildrenOfBodom88 — Sat, 28 Mar 2009 13:54:04 UT

Death oli yhdysvaltalainen yhtye, jota pidetään yleisesti yhtenä death metal -tyylilajin pioneereista muun muassa Possessedin ohella. Yhtyeen tarina päättyi vuonna 2001 laulaja-kitaristi Chuck Schuldinerin kuolemaan.

Yhtyettä pidetään yhtenä death metallin syntyyn eniten vaikuttaneista yhtyeistä ja esikoisalbumia Scream Bloody Gore onkin kuvailtu "Death metalin ensimmäiseksi dokumentiksi".

Vuoteen 2008 mennessä Death on myynyt maailmanlaajuisesti noin 1,5 miljoonaa albumia, jonka ansiosta se on eräs menestyksekkäimmistä death metal -yhtyeistä.

Historia
Vain 16-vuotias Chuck Schuldiner perusti Deathin vuonna 1983, tosin aluksi nimellä Mantas. Nimen Death yhtye sai vuonna 1984 Schuldinerin veljen kuoltua auto-onnettomuudessa. Schuldiner hoiti Deathissa kaiken sävellystyön, lauloi ja soitti sekä rytmi- että soolokitaraa.

Death julkaisi ensimmäisen albuminsa Scream Bloody Gore vuonna 1987. Floridan underground-piireissä ennakkoon saadun maineen myötä Scream Bloody Gore vakiintui yhdeksi suoraviivaisen death metalin merkittävimmistä julkaisuista. Deathin alkuajat ensimmäisistä demoista toiseen täyspitkään studioalbumiin Leprosyyn tunnetaankin raa'asta musiikista, sanoituksista ja vokalisoinnista. Vaikka Schuldinerin murinalaulu onkin medioissa ja fanien keskuudessa tunnustettu ja eräänlainen death metalin tavaramerkki, Schuldiner oli hyvin itsekriittinen oman äänensä ja laulutyöskentelynsä suhteen.

Spiritual Healing -albumin jälkeen Schuldiner kyllästyi vakituisten jäsenten etsimiseen. Schuldiner onnistuikin tarvittaessa keräämään studiosessioihin muusikkoja, jotka pystyivät toteuttamaan Schuldinerin vaikeat sävellykset ja sovitukset tämän haluamalla tavalla. Deathin myöhemmät albumit Humanista alkaen ovat erittäin progressiivisia ja sanoitukset painottuvat enimmäkseen eksistentialismiin ja muihin filosofisiin aiheisiin.

Schuldiner perusti yhtyeen Control Denied vuonna 1999, sillä hän halusi tehdä enemmän kokeellista musiikkia ja etsiä progressiivisen metallin rajoja. Uusi yhtye oli eräänlainen kompromissi, sillä Death oli tietyllä tavalla genrensä vanki. Viimeiseksi jäänyt Death-albumi The Sound of Perseverance oli Schuldinerin ja levy-yhtiö Nuclear Blastin välinen kompromissi: Schuldiner sai levyttää uuden yhtyeensä esikoisalbumin sillä ehdolla, että hän julkaisisi myös Death-nimellä uuden albumin.

Chuck Schuldiner taisteli pitkään pahanlaatuisen aivokasvaimen aiheuttamia oireita vastaan, mutta kuoli kasvaimen heikentämänä keuhkokuumeeseen 13. joulukuuta 2001. Samalla sekä Deathin että Control Deniedin toiminta loppui.

Jäsenet

Alkuperäiset jäsenet (1983)
Chuck Schuldiner - Rytmi- ja soolokitarat, laulu, pääasiallinen lauluntekijä (1983-1999)
Kam Lee (Barney Lee) - Rummut, laulu (1983-1985)
Rick Rozz (Frederick DeLillo) - Kitarat (1983-1985, 1987-1989)

Ensimmäinen levyttänyt kokoonpano (1987)
Chuck Schuldiner - Rytmi- ja soolokitarat, laulu, basso, pääasiallinen lauluntekijä (1983-1999)
Chris Reifert - Rummut (1986-1987)

Viimeinen levyttänyt kokoonpano (1998)
Chuck Schuldiner - Rytmi- ja soolokitarat, laulu, pääasiallinen lauluntekijä (1983-1999)
Richard Christy - Rummut (1996-1999)
Scott Clendenin - Bassokitara (1996-1999)
Shannon Hamm - Rytmikitarat (1996-1999)

Muut jäsenet
Scott Carlson - Basso (1985)
Matt Olivio - Kitara (1985)
Eric Brecht - Rummut (1985)
Eric (sukunimi tuntematon) - Basso (1985)
Steve DiGiorgio - Basso (1986, 1991, 1993)
John Hand - Kitara (ei soittanut millään albumilla tai yhdessäkään konsertissa) (1987)
Terry Butler - Basso (1987-1990)
Bill Andrews - Rummut (1987-1990)
James Murphy - Kitara (1990)
Albert Gonzalez - Kitara (1990)
Walter Trachsler - Kiertuekitaristi (1990)
Louie Carrisalez - Kiertuetaustalaulaja (1990)
Paul Masvidal - Kitara (1990-1991)
Sean Reinert - Rummut (1991-1992)
Skott Carino - Basso (1991-1992)
Gene Hoglan - Rummut (1993-1995)
Andy La Rocque (Anders Allhage) - Kitara (1993)
Ralph Santolla - Kitara (1993)
Craig Locicero - Kitara (1993)
Kelly Conlon - Basso (1995)
Bobby Koelble - Kitara (1995)
Chris Williams - Rummut (1996)

Julkaisut

Demot
Death by Metal (demo nimellä Mantas, 1984)
Reign of Terror (demo, 1984)
Live at Ruby's Pub (live-demo, 1984)
Infernal Death (demo, 1985)
Rigor Mortis (demo, 1985)
Back from the Dead (demo, 1985)
Mutilation (demo, 1986)

Albumit
Scream Bloody Gore (1987)
Leprosy (1988)
Spiritual Healing (1990)
Human (1991)
Fate: The Best Of Death kokoelma (1992)
Individual Thought Patterns (1993)
Symbolic (1995)
The Sound of Perseverance (1998)
Live in L.A. (Death & Raw) (2001)
Live in Eindhoven (2001)
Chuck Schuldiner: Zero Tolerance kokoelma (2004)
Chuck Schuldiner: Zero Tolerance II kokoelma (2004)

DVD:t
Live in L.A. (Death & Raw) (2001)
Live in Eindhoven (2001)
Live in Cottbus '98 (2005)

Chuck Schuldiner

ChildrenOfBodom88 — Sat, 28 Mar 2009 13:46:15 UT

Charles Michael "Chuck" Schuldiner (13. toukokuuta 1967 Long Island, New York – 13. joulukuuta 2001) oli yhdysvaltalainen muusikko. Hän oli vuonna 1983 perustamansa death metal -yhtye Deathin laulaja ja kitaristi. Vuonna 1998 Schuldiner perusti Control Denied -yhtyeen.

Schuldiner toimi Deathin pääasiallisena säveltäjänä ja johtohahmona käytännössä koko yhtyeensä olemassaolon ajan. Lisäksi Deathin pioneeriasema death metalin keskuudessa on vaikuttanut siihen, että Schuldineria on usein kutsuttu "death metalin isäksi".Schuldiner itse suhtautui suosioonsa hieman varauksellisemmin, ja omien sanojensa mukaan hän kertoikin, että: "Ei minun ole syytä ottaa kunniaa koko tyylilajin keksimisestä. Olen vain tavallinen kaveri, joka soittaa bändissä, ja Death on metallibändi.

Biografia

Varhainen elämä ja musiikki(1967 - 1983)
Chuck Schuldiner syntyi New Yorkin Long Islandilla 13. toukokuuta 1967, josta hänen perheensä muutti pian Floridaan. Hänen isänsä oli aikoinaan Itävallasta Yhdysvaltoihin muuttanut juutalainen, ja hänen äitinsä oli amerikkalainen. Perheeseen kuuluivat myös Chuckin isoveli Frank ja isosisko Bethann.

Schuldiner aloitti kitaransoiton 9-vuotiaana hänen veljensä Frankin kuoltua auto-onnettomuudessa. Hän otti soittotunteja noin vuoden ajan akustisella kitaralla, muttei innostunut soittamisesta, ja olikin jo valmis lopettamaan tyystin. Vasta saatuaan sähkökitaran alkoi Schuldiner harjoitella soittoa toden teolla. Hän saattoi viettää koko viikonlopun huoneessaan tai kotitalonsa autotallissa harjoittelemassa. Innostuksen kasvaessa Schuldinerin suhde aikaa vievän koulun ja rakkaan harrastuksen välillä alkoi kiristyä. Hän päätti lopettaa koulun kesken, vaikka saikin hyviä arvosanoja, ja tätä hän katuikin myöhemmin.

Schuldinerin varhaisia vaikutteita olivat muun muassa Iron Maiden ja Kiss. Hieman myöhemmin hän alkoi kiinnostua entistä raskaammasta musiikista, ja tällöin hän kuunteli yhtyeitä kuten Slayer, Possessed, Mercyful Fate ja Metallica (myöhempi Death-tuotanto on saanut hänen mukaansa vaikutteita myös sellaisilta yhtyeiltä kuten Watchtower ja Queensrÿche). Schuldinerin äidin, Janen mukaan hän piti kuitenkin kovasti myös bluesista, jazzista ja klassisesta musiikista.

Varhainen Death (1983 - 1987)
Vuonna 1983 Schuldiner (kitara) perusti ystäviensä Rick Rozzin (kitara) ja Kam Leen (rummut, laulu) kanssa yhtyeen nimeltään Mantas. Nimensä yhtye lainasi brittiläisen Venom-yhtyeen kitaristin pseudonyymistä. Yhtye ei saanut mainittavaa jalansijaa kotikaupungissaan Orlandossa, ja yhtye sai melko nuivaa kritiikkiä raskaaseen metalliin tottumattomista Orlandon musiikkiympyröistä. Pian yhtye hajosikin, ja Schuldiner alkoi etsiä uutta kokoonpanoa.

Schuldinerin tie vei muun muassa Kaliforniaan, jossa vaikutti muun muassa yksi death metalin pioneeriyhtyeistä, Possessed. Schuldiner ei onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta löytämään pysyvää kokoonpanoa, jolla olisi ollut samanlaiset musiikilliset suuntaumukset kuin Schuldinerilla itsellään.

Vuonna 1986 tammikuussa Schuldiner liittyi väliaikaisesti kitaristiksi kanadalaiseen Slaughter-nimiseen yhtyeeseen. Hän erosi yhtyeestä kuitenkin pian havaittuaan, ettei päässyt toteuttamaan musiikillisia visioitaan mielensä mukaisesti toisten johtamissa yhtyeissä.

Schuldinerin tie vei takaisin Floridaan, jossa Massacre-nimisessä yhtyeessä vaikutti muun muassa hänen entinen yhtyetoverinsa Rick Rozz. Schuldinerin ehdotuksesta yhtyeen nimi muutettiin Deathiksi, ja tämän kokoonpanon tiimoilta julkaistiin yhtyeen parhaiten menestynyt demo Mutilation.

Nousu suosioon (1988 - 1991)
Scream Bloody Goren suosio vaikutti siihen, että death metal -yhtyeitä alkoi ilmaantua suuret määrät ympäri maailmaa, etenkin Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Skandinaviassa.

Vuonna 1988 julkaistulla Leprosy -levyllä Chuck osoitti olevansa kehittynyt sekä soittajana, säveltäjänä että sanoittajana, ja tätä kulkusuuntaa hän tuli jatkamaan uransa loppuun saakka. Vuonna 1990 julkaistulla Spiritual Healing -albumilla hänen sanoituksensa alkoivat vanhan koulukunnan death metalin väkivaltaisten ja satanististen sanomien sijaan käsitellä yhteiskunnallisia ja jopa filosofisia aiheita.

Schuldinerin välit muuhun yhtyeeseen kiristyivät, kun he Schuldinerin vastalauseista huolimatta päättivät lähteä kiertueelle Eurooppaan. Tämä vaikutti ratkaisevasti siihen, että Schuldiner päätti jatkossa käyttää Deathissa ainoastaan sessio- ja kiertuemuusikoita, pitäen itseään yhtyeen ainoana "virallisena" jäsenenä.

1990-luku
Muiden jäsenten toimista tuohtunut Schuldiner jäi Floridaan työstämään materiaalia seuraavalle Death-albumille, sessiomuusikoiksi hän löysi tuolloin vielä ilman levytyssopimusta olleesta Cynic -yhtyeestä erittäin taitavat soittajat, nimittäin kitaristi Paul Masvidalin ja rumpali Sean Reinertin. Bassoon tarttui niin ikään virtuoosimainen Steve DiGiorgio, joka oli soittanut muun muassa yhtyeessä Sadus.

Tämä kokoonpanon tiimoilta julkaistu albumi Human oli Deathin tuohonastisesta tuotannosta selkeästi teknisin, parhaiten tuotettu ja viimeistellyimmän oloinen levytys. Human -levyltä lähtien Schuldiner alkoi myös säveltämään kaiken materiaalin itse, muiden muusikoiden osallistuessa lähinnä vain kappaleiden sovituksiin. Seuraava albumi, vuonna 1993 julkaistu Individual Thought Patterns jatkoi samaa tyyliä ja kasvatti yhtyeen suosiota entisestään.

Vuonna 1994 Schuldiner osallistui Voodoocult -nimisen "all star" -yhtyeen albumin Jesus Killing Machine tekoon. Seuraavana vuonna julkaistu Death-albumi, Symbolic, osoitti Schuldinerin pystyvän yhä progressiivisemman, tunteellisemman ja älykkäämmän death metalin säveltämiseen.

Symbolicin jälkeen Schuldiner alkoi kiinnostua myös muunlaisesta metallimusiikista. Hän kokosi jälleen kerran ympärilleen osaavia muusikoita, joiden kanssa hän perusti Control Denied -yhtyeen. Tämän yhtyeen kanssa Schuldiner saattoi työstää materiaalia, joka muistutti runsaasti Deathin myöhempien aikojen tuotantoa muttei välttämättä olisi sopinut itse Death-albumille. Hän sopi levytyssopimuksen Nuclear Blastin kanssa, mutta suostui tekemään vielä yhden Death-levyn. Deathin joutsenlauluksi jäänyt, vuonna 1998 julkaistu The Sound of Perseverance oli yhtyeen tuotannosta kenties progressiivisin ja viimeistellyimmän oloinen levy, huolimatta siitä, että Schuldiner oli jo lopettamassa yhtyeen toiminnan. Control Deniedin esikoislevy The Fragile Art of Existence näki päivänvalon vuonna 1999.

Kotiteollisuus

ChildrenOfBodom88 — Thu, 26 Mar 2009 12:50:16 UT

Kotiteollisuus on lappeenrantalainen yhtye, jonka musiikkityyli on heavy metalin ja hard rockin sekoitusta. Yhtye tunnettiin vuosina 1991–1997 nimellä Hullu ukko ja kotiteollisuus. Kotiteollisuuden sanotaan yhdistävän ”raivokasta heviä ja suomalaista jääräpääasennetta”.

Kotiteollisuus on tullut tunnetuksi myös jäseniensä suorapuheisuudesta esiintymisissä ja haastatteluissa. Erityisesti laulaja-kitaristi Jouni Hynynen esittää varsin kriittisiäkin mielipiteitään lähes mistä tahansa asiasta. Yhtye nousi suuren yleisön tietoisuuteen albumilla Helvetistä itään (2003), jonka jälkeen yhtyeen julkaisut ovat nousseet Suomen musiikkilistoilla erittäin korkealle.

Kotiteollisuuden tunnettuja kappaleita ovat muun muassa "Jos sanon", "Rakastaa/ei rakasta", "Helvetistä itään", "Minä olen", "Tämän taivaan alla", "Vieraan sanomaa", "Kaihola" ja "Arkunnaula" ja "Iankaikkinen".

Historia

Alkuajat ja ensimmäiset vuodet Kotiteollisuus-nimellä (1991–2001)
Kotiteollisuus tunnettiin nimellä Hullu ukko ja kotiteollisuus perustamisvuodestaan 1991 vuoteen 1997. Yhtye kerkesi kyseisellä nimellä julkaista ainoastaan yhden studioalbumin vuonna 1996. Tyyliltään materiaali oli huomattavasti enemmän pop/rock-vetoisempaa. Noin vuosi albumin julkaisun jälkeen kitaristi Aki Virtanen erosi yhtyeestä ja yhtyeen nimi lyhentyi nimeksi Kotiteollisuus. Lyhennetyllä nimellään Kotiteollisuus julkaisi ensimmäisen albumin vuonna 1998, nimeltään Aamen. Kappaleesta "Routa ei lopu" tehtiin musiikkivideo, jolla yhtye sai hieman näkyvyyttä.

Suosio kasvoi vuotta myöhemmin julkaistun Eevan perintö -albumin myötä, jolta julkaistiin singlet Eevan perintö ja Juoksu. Kotiteollisuuden ensimmäinen varsinainen hitti oli kuitenkin Tomusta ja tuhkasta -albumin ensimmäinen single Jos sanon, jonka Rumba-lehti äänesti vuoden 2000 kappaleeksi. Tomusta ja tuhkasta nousi Suomen albumilistan sijalle 39. Kappaleesta tehtiin myös tunnettu musiikkivideo, jossa yhtyeen jäsenet parodioivat Helsingissä sijaitsevaa kuuluisaa Kolmen sepän patsasta. Albumilta julkaistu toinen single Kädessäni ei ollut aikaisemman singlen tapaan varsinainen hitti, mutta lisäsi kuitenkin yhtyeen näkyvyyttä mediassa musiikkivideon myötä.

Vuonna 2001 yhtye julkaisi EP:n Yksinpuhelu, joka sisälsi samannimisen studiokappaleen lisäksi kolme livekappaletta.

Kuolleen kukan nimi ja Helvetistä itään (2002-2004)
Seuraava albumi Kuolleen kukan nimi (2002) nousi albumilistan sijalle viisi ja sen ensisingle Rakastaa/ei rakasta singlelistan kolmanneksi. ”Rakastaa/ei rakasta”-kappaleen video palkittiin kultaisella Muuvilla. Samana vuonna julkaistiin EP ±0.

Seuraavana vuonna julkaistu Helvetistä itään -albumi nousi julkaisuviikollaan albumilistan ykköseksi ja sen nimikkosingle singlelistan ykköseksi. Albumin seuraavan singlen Minä olen suosion myötä Helvetistä itään -albumi myi platinaa. Helvetistä itään palkittiin Emma-patsaalla vuoden 2003 parhaana hard rock-/metallialbumina. Mainittakoon, että albumilla koskettimia soitti Nightwish-yhtyeen Tuomas Holopainen, jota ei kuitenkaan lasketa yhtyeen jäseneksi. Holopainen on ollut mukana myös Kotiteollisuuden uusimmilla levyillä 7 ja Iankaikkinen. Lisäksi Holopainen on ollut mukana myös yhtyeen keikoilla silloin kun hänen oma yhtyeensä Nightwish on ollut tauolla.

2004 alussa julkaistu albumin kolmas singlejulkaisu Tämän taivaan alla sai aikaisempien singlejen Helvetistä itään ja Minä olen tapaan myös paljon radiosoittoa. Samana vuonna julkaistiin myös ainoastaan singlenä julkaistu Kultalusikka, josta tehtiin myös musiikkivideo.

Maineen jatkuminen ja nykyhetket (2005-)
Vuonna 2005 Kotiteollisuus julkaisi albumin 7, joka käväisi albumilistan ensimmäisenä ja myi kultaa. Myös Kuolleen kukan nimi saavutti kultalevyrajan samana vuonna. Albumimenestyksen lisäksi saman vuoden marraskuussa ilmestynyt DVD myi kultaa joulukuussa, ja oli maaliskuuhun asti musiikki-DVD-listan ykkönen. Marraskuussa albumi 7 voitti Radio Cityn vuoden levy -kilpailun kotimaisten levyjen sarjassa. Albumilta julkaistiin singlet kappaleista Vieraan sanomaa ja Kaihola, joista kummastakin tehtiin musiikkivideot. Kummatkin kappaleet saivat paljon soittoa radiossa. Kaiholan musiikkivideon pääosaa esitti tunnettu näyttelijä Kari Hietalahti.

Heti vuoden 2006 alussa valittiin albumi 7 Mesta.netin kilpailussa vuoden levyksi. Tammikuun alussa DVD pysyi Suomen DVD-listan kärjessä neljä listaviikkoa. DVD palkittiin myös Emma-patsaalla vuoden parhaana. Elokuussa 2006 Kotiteollisuus järjesti CMX ja 51koodia -yhtyeiden kanssa yhteisen Tuuliajolla-kiertueen tehden kyseisten yhtyeiden kanssa yhteisen kappaleen nimeltä Vapaus johtaa kansaa

8. marraskuuta 2006 yhtye julkaisi uuden albumin Iankaikkinen, jonka ensimmäinen single on Arkunnaula. Iankaikkinen meni julkaisuviikollaan Suomen albumilistan sijalle kaksi ja myi kultaa. Samalla Kotiteollisuus-DVD puolestaan ylitti platinarajan, 10 000 myytyä kappaletta. Vuoden 2006 lopussa julkaistiin Tuuliajolla-kiertueesta DVD, Tuuliajolla 2006 – rock-elokuva Saimaalta. Albumilta Iankaikkinen julkaistiin toisena singlenä Tuonelan koivut vuoden 2007 alkupuoliskolla. Lisäksi promosinglenä julkaistu Kadonneet sai jonkin verran radiosoittoa.

Rumba-lehden lukijat äänestivät Kotiteollisuuden vuoden 2006 parhaaksi kotimaiseksi yhtyeeksi sekä keulakuva Hynysen vuoden seksisymboliksi.

Kotiteollisuus julkaisi vuonna 2007 ensimmäisen kokoelmalevynsä Murheen mailla 1996–2007, jolle tuli materiaalia kolmen levyn verran. Levyllä oli yksi ennen julkaisematon kappale "Valomerkki". Ensimmäinen levy sisältää kappaleita yhtyeen EP-julkaisuilta ja varhaiselta Noitavasara-singleltä. Toinen levy koostuu radiossa soitetuista hiteistä ja klassikoista ja kolmas sisältää yhtyeen singlejen b-puolia. Albumista julkaistiin vuonna 2008 myös yhden CD:n versio Murheen mailla singlet 1996–2007, joka sisälsi ainoastaan aikaisemman kokoelman toisen CD:n materiaalit.

Kotiteollisuus julkaisi 13. elokuuta 2008 cover-albumin Sotakoira. Seuraava omaa materiaalia sisältävä albumi Ukonhauta ilmestyi helmikuussa 2009

Jäsenet
Nykyinen kokoonpano (1997-)
Jouni Hynynen – laulu ja kitara
Jari Sinkkonen – rummut
Janne Hongisto – basso ja taustalaulu
Tuomas Holopainen on soittanut yhtyeen esiintymisissä koskettimia satunnaisesti kun hänen Nightwish-yhtyeensä on ollut tauolla sekä soittanut yhtyeen kaikilla albumeilla Helvetistä itään -albumista alkaen, poikkeuksena cover-levy Sotakoira.

Entiset jäsenet
Aki Virtanen – kitara
Simo Jäkälä – laulu
Tomi Sivenius – kitara, laulu

Diskografia

Albumit
Albumeista ilmoitettu ainoastaan paras listasijoitus

Hullu ukko ja kotiteollisuus (1996)
Aamen (1998) - FIN 4. (Viikko 45/2003)
Eevan perintö (1999) - FIN 3. (Viikko 45/2003)
Tomusta ja tuhkasta (2000) - FIN 5. (Viikko 38/2003)
Kuolleen kukan nimi (2002) - FIN 3. (Viikko 09/2005) ylitti kultarajan 2005
Helvetistä itään (2003) - FIN 1. (Viikko 38/2003) ylitti kultarajan 2003 ja platinarajan 2004
7 (2005) - FIN 1. (Viikko 13/2005) ylitti kultarajan 2005
Iankaikkinen (2006) - FIN 2. (Viikko 43/2006) ylitti kultarajan 2006
Sotakoira (2008) - FIN 1. (Viikko 34/2008)
Ukonhauta (2009)

Singlet ja EP:t
Noitavasara (1996)
Kuulohavaintoja (1997)
Routa ei lopu (1998)
Juoksu (1998)
Eevan perintö (1999)
Jos sanon (2000)
Kädessäni (2000)
Yksinpuhelu (2001)
Rakastaa/ei rakasta (2002)
Vuonna yksi ja kaksi (2002)
±0 (2002)
Routa ei lopu (on ilmoja pidelly) (2003)
Helvetistä itään (2003)
Minä olen (2003)
Tämän taivaan alla (2004)
Kultalusikka (2004)
Vieraan sanomaa (2005)
Kaihola (2005)
Vapaus johtaa kansaa (2006, CMX ja Kotiteollisuus feat. 51koodia)
Arkunnaula (2006)
Tuonelan koivut (2007)
Kummitusjuna (2007) ylitti kultarajan 2008
Mahtisanat (2009)

Kokoelmat
Murheen mailla 1996–2007 (2007)
Murheen mailla singlet 1996–2007 (2007)

DVD:t
DVD (2005) ylitti kultarajan 2005 ja platinarajan 2006
Tuuliajolla 2006 (2006)

Musiikkivideot
”Routa ei lopu” (1998)
”Kädessäni” (2000)
”Jos sanon” (2000)
”Ruumiinlaulaja” (epävirallinen, 2000)
”Rakastaa/ei rakasta” (2002)
”Valtakunta” (2002)
”Helvetistä itään” (2003)
”Minä olen” (2003)
”Tämän taivaan alla” (2003)
”Kultalusikka” (2004)
”Vieraan sanomaa” (2005) (kuvattu kahvila Koivurastissa)
”Kaihola” (lyhytelokuva, 2005)
”Iankaikkinen” (2006)
”Kummitusjuna” (2007)
”Mahtisanat" (2009)

Demot
1. demo (1993)
2. demo (1993)

Dokumentit
Rai Rai! (2005)

Nuottikirjat
Murheen mailla – virsiä vuosilta 1996–2005 (2005)

Children Of Bodom

ChildrenOfBodom88 — Wed, 24 Dec 2008 09:37:37 UT

Children of Bodom (lyh. CoB tai C.O.B.) on suomalainen vuonna 1993 Espoossa perustettu melodinen metalliyhtye.

Historia
Yläasteikäiset Alexi Laiho ja Jaska Raatikainen perustivat vuonna 1993 Samuli Miettisen kanssa, IneartheD -nimisen yhtyeen. Se julkaisi kolme demoäänitettä. Myöhemmin Miettisen tilalle bassoon tuli Henkka Seppälä ja Alexander Kuoppala liittyi yhtyeeseen kakkoskitaristiksi.

Vuonna 1997 levytyssopimuksen myötä nimi vaihtui Children of Bodomiksi. Yhtyeen entisen kosketinsoittajan Jani Pirisjoen tilalle tuli esikoisalbumin levytysajaksi Janne Wirman, josta sittemmin tuli Children of Bodomin pysyvä jäsen. Nykyisen nimensä yhtye on ottanut Bodominjärven murhista.

Vaikka Children of Bodom perustettiin Espoossa, yhtye on sittemmin helsinkiläistynyt, kun Laiho ja nykyinen kakkoskitaristi Roope Latvala muuttivat Helsinkiin. Yhtyeen harjoitustilat sijaitsevat myös Helsingissä.

Yhtyeen julkaisut ja kansainvälinen menestys
Children of Bodom on julkaissut yhteensä kuusi virallista studioalbumia. Lisäksi yhtye on levyttänyt myös monia cover-kappaleita , esimerkiksi yhtyeiltä Iron Maiden, Sepultura ja Ramones sekä artisteilta Billy Idol, Andrew W.K. ja Britney Spears. Children of Bodomin albumit tunnistaa helposti yhtyeen tunnushahmosta, viikatemiehestä, joka esiintyy yhtyeen jokaisen albumin kannessa.

Children of Bodomin laulaja-kitaristi Alexi Laiho säveltää ja sanoittaa yhtyeen musiikin. Kosketinsoittaja Janne Wirman on valittu useasti maailman parhaaksi kosketinsoittajaksi japanilaisen Burrn!-lehden lukijaäänestyksessä ja kitaristi Alexi Laiho on kerännyt ykkössijoja suomalaisen musiikkilehden Soundin Paras soittaja -kategoriassa sekä ollut muutamaan otteeseen edustettuna korkeatasoisessa Guitar World -lehdessä.

Children of Bodom on kerännyt huomattavaa mainetta etenkin Japanissa ja muuallakin maailmassa. Tammikuussa 2006 single In Your Face nousi Britannian Top 40 Rock Singles -listan ykköseksi. Yhtye on maailmanlaajuisesti eräs menestyneimmistä suomalaisista metalliyhtyeistä.

Toukokuussa 2006 muutama eurooppalainen lehti julkaisi vanhan Children of Bodomin promokuvan ja väitti kuvassa olevan Lordi-yhtyeen jäsenet ilman naamioita. Väärinkäsitys perustui ilmeisesti siihen, että kuvassa oli mukana kosketinsoittaja Erna Siikavirta, joka korvasi tilapäisesti Janne Wirmanin Children of Bodomin ensimmäisellä Euroopankiertueella 1998. Yhtye on esiintynyt lukuisia kertoja Saksan Wacken Open Air- metallifestivaaleissa.

Yhtyeen uusin albumi Blooddrunk julkaistiin huhtikuussa vuonna 2008. Kyseisen albumin materiaali vuoti Internetiin jo paljon aikaisemmin, joko yhtyeen itsensä tai jonkun muun levittämänä. Albumi nousi Yhdysvaltain albumilistalla sijalle 22.

Children of Bodomin tyylilaji

Children of Bodomin soittaman musiikin luokittelu herättää keskustelua, koska yhtyeen musiikkityyliä on vaikea luokitella yksiselitteisesti. Children of Bodom aloitti uransa thrash metal -yhtyeenä. Se on maininnut edustavansa extreme metalia ja ottaneensa vaikutteita vanhasta black metalista, speed metallista, death metalista ja klassisesta metallista.Kuitenkin esimerkiksi All Music Guide määrittelee Children of Bodomin black metal -yhtyeeksi, mutta metallimusiikkisivusto Encyclopaedia Metallum sen sijaan speed- ja power metal -yhtyeeksi

Jäsenet

Nykyiset
Alexi Laiho – laulu, kitara (1993-)
Roope Latvala – kitara (2003-)
Janne Warman – kosketinsoittimet (1997-)
Henkka T. Blacksmith – basso (1996-)
Jaska Raatikainen – rummut (1993-)

Entiset
Alexander Kuoppala – kitara (1995-2003)
Jani Pirisjoki – kosketinsoittimet (1995-1997)
Samuli Miettinen – basso (1993-1995)

Vierailijat
Erna Siikavirta – kosketinsoittimet (1998)
Kimberly Goss – kosketinsoittimet (Syyskuu 1998)

Julkaisut

Albumit
Something Wild (Spinefarm Records, 1997)
Hatebreeder (Spinefarm Records, 1999)
Tokyo Warhearts (Spinefarm Records, 1999)
Follow the Reaper (Spinefarm Records, 2000)
Hate Crew Deathroll (Spinefarm Records, 2003)
Bestbreeder (vain Japanissa, 2003)
Are You Dead Yet? (Spinefarm Records, 2005)
Chaos Ridden Years – Stockholm Knockout Live (Spinefarm Records, 2006)
Blooddrunk (Spinefarm Records, 2008)

Singlet

Split-singlet
Nightwish: The Carpenter (1997)
Nightwish: "The Carpenter"
Children of Bodom: "Red Light In My Eyes, Part 2"
Thy Serpent: "Only Dust Moves..."
Children of Bodom (1998)
Children of Bodom: "Children of Bodom"
Cryhavoc: "Repent (Whore)"
Wizzard: "Iron, Steel, Metal"

Omat singlet
Downfall (1999)
"Downfall"
"No Commands" (Stone -cover)
Hate Me! (2000)
"Hate Me!"
"Hellion" (W.A.S.P. -cover)
You're Better Off Dead! (2002)
"You're Better Off Dead!"
"Somebody Put Something In My Drink" (Ramones -cover)
Trashed, Lost & Strungout (2004)
"Trashed, Lost & Strungout"
"Knuckleduster"
"Bed Of Nails" (Alice Cooper -cover)
"She Is Beautiful" (Andrew W.K. -cover)
In Your Face (2005)
"In Your Face"
"Oops!... I Did It Again" (Britney Spears -cover)
"In Your Face (censored radio version)"
Blooddrunk (2008)
"Blooddrunk"
"Lookin' Out My Back Door" (CCR -cover)
Hellhounds on My Trail (2008)
"Hellhounds On My Trail (edit)
"Just Dropped In (To See What Condition My Condition Was In)" (Kenny Rogers -cover)
"Bed Of Nails" (Alice Cooper -cover)
"In Your Face" (live)
"Hate Me!" (live)
"Angels Don't Kill" (live)

DVD:t
Trashed, Lost & Strungout (2004)
In Your Face (2005)
Chaos Ridden Years – Stockholm Knockout Live (2006)

Musiikkivideot
"Deadnight Warrior" (1998)
"Downfall" (1999)
"Everytime I Die" (2000)
"Needled 24/7" (2003)
"Sixpounder" (2003)
"Trashed, Lost & Strungout" (2004)
"In Your Face" (2005)
"Are You Dead Yet?" (2006)
"Blooddrunk" (2008)
"Hellhounds On My Trail" (2008)
"Smile Pretty For The Devil" (2008)

Sinamore

ChildrenOfBodom88 — Fri, 24 Oct 2008 20:34:41 UT

Sinamore on vuonna 1998 perustettu suomalainen goottimetalliyhtye Haminasta.

Jäsenet

Mikko Heikkilä - laulu, kitara
Jarno Uski - basso
Tommi Muhli - kitara
Miika Hostikka - rummut

Diskografia

A New Day (2006)

Follow Into The Cry
Crimson Leaf
Sleeping Away
Darkness Of Day
My Rain
Fallen
Misery Carnival
A New Day
Drama For Two
The Art Of Regret

Seven Sins a Second (2007)

Outro
Better Alone
Silence So Loud
Dressed In White
Frozen Mile
The Burning Frame
Everything Ends
Unbreakable Calm
Far From A Dream
Eyes Of May

Demot

Follow into the Cry (2004)

Videot

"Darkness of Day" (2006)
"Fallen" (2006)
"Better Alone" (2007)

Mun cd-levy kokoelma♥

ChildrenOfBodom88 — Mon, 28 Jul 2008 18:33:33 UT

1.Amorphis-Eclipse
2.Amorphis-Silent Waters
3.Amorphis-Skyforger
4.Amon Amarth-With Oden on Our Side
5.Arch Enemy-Rise Of The Tyrant
6.The 69 Eyes-Framed in Blood – The Very Blessed of
7.The 69 Eyes-Angels
8.The Best Of Black Sabbath
9.Children Of Bodom-Something Wild
10.Children Of Bodom-Hatebreeder
11Children Of Bodom-Follow The Reaper
12.Children Of Bodom-Are You Dead Yet?
13.Children Of Bodom-Hate Crew Deathroll
14.Children Of Bodom-Blooddrunk
15.Cradle of Filth-Dusk and Her Embrace
16.Cradle of Filth-Nymphetamine
17.Cradle of Filth-Thornography
18.Cradle of Filth-Godspeed On The Devil's Thunder
19.Creendence Clearwater Revival-Platinum
20.Cypress Hill-Greatest Hits from the Bong
21.D.A.D.-Scare Yourself Alive
22.Disturbed-Ten Thousand Fists
23.Distained-Mindframe
24.Deep Purple-The Platinum Collection
25.Dream Theater-Octavarium
26.Dark the Suns-All Ends In Silence+nimmarit
27.Dark the Suns-The Dead End
28.Dark the Suns-In Darkness Beauty
29.Domination Black-Haunting
30.Europe-1982-2000
31.ID:Exorcist-Flatline
32.In Flames-Come Clarity
33.Iced Earth-The Blessed and the Damned
34.Iron Maiden-A Matter of Life and Death
35.Iron Maiden-The Number of the Beast
36.Kotipelto-Serenity
37.Kotiteollisuus-Helvetistä itään
38.Kotiteollisuus-Iankaikkinen
39.Kotiteollisuus-Murheen mailla 1996-2007
40.Kotiteollisuus-Sotakoira
41.Kotiteollisuus-Ukonhauta
42.Leevi and the Leavings-Keskiviikko 40 ensimmäistä hittiä
43.Maj Karma-Ukkonen
44.Manowar-Kings of Metal
45.Melrose8604-The Best Of Melrose
46.Metallica-...And Justice for All
47.Metallica-Bay Area Trashers
48.Metallica-Black
49.Metallica-Garage Inc.
50.Metallica- Some Kind of Monster
51.Metallica-Death Magnetic
52.Nightwish-Highest Hopes – The Best of Nightwish
53.Nocturnal Rites-Grand Illusion
54.The Offspring-Greatest Hits
55.Omnium Gatherum-Spirits and August Light
56.Omnium Gatherum-Stuck Here on Snakes Way
57.Omnium Gatherum-The Redshift
58.Pain-Psalms Of Extinction
59.Pain-Cynic Paradise
60.Pantera-Reinventing Hell: The Best Of
61.Profane Omen-Beaten Into Submission
62.Profane Omen-Disconnected EP
63.Profane Omen-Inherit The Void
64.The Essential-Ozzy Osbourne
65.To/Die/For-Epilogue
67.Total Devastation-Wreck
68.Total Devastation-Honour The Disorder
69.Uriah Heep-The Collecton
70.Hard'N'Heavy2
71.Scar Symmetry-Pitch Black Progress
72.Sentenced-The Funeral Album
73.Sentenced-Buried Alive
74.Sinamore-Seven Sins A Second
75.Slayer-Reign in Blood
76.Slayer-South of Heaven
77.Slayer-Seasons In The Abyss
78.So Called Plan-Suburbian Symphony
79.Sonata Arctica-The Collection
80.Sonata Arctica-Unia
81.Soundi2007
82.Soundi2008
83.Soulhavoc-Obituary
84.Static-X-Wisconsin Death Trip
85.Static-X-Machine
86.Static-X-Shadow Zone
87.Static-X-Beneath... Between... Beyond...
88.Static-X-Start a War
89.Static-X-Cannibal
90.Static-X-Cult of Static
91.Suburban Tribe-Recollection
92.rock2005.fi
93.Rails on Fire
94.poltettu levy-missä on lempi musiikkia
95.poltettu levy-missä on klamydia musiikkia
96.polettu levy-missä on apulanta musiikkia
97.polettu levy-17.12.07
98.Volbeat-Guitar Gangsters & Cadillac Blood
99.Within Temptation-The Silent Force
100.Within Temptation-The Heart Of Everything