Vuorovesi

• Jaa

maanantaina, 15. lokakuuta 2007, klo 00:37

I
Autiot käytävät avataan
kymmeniin eri suuntiin,
sidot eristysteipillä ranteemme yhteen,
sinun nautintosi on siinä:
me pakenemme toisiamme kuin
perhonen pakenee tulta,
johon se on vangittu.

Öiksi käytävät lukitaan,
vedetään kirkuvat ristikkoportit eteen,
valaistaan sisäpiha,
jotta ohikulkijat näkevät
menetyksensä,
muistavat, miksi käärme kirottiin matelemaan,
miksi he iltaisin pelkäävät sulkea silmänsä,
pelkäävät jonkun purevan heidän kaulansa verisuonet rikki,
kun he nukkuvat
avuttomina ja suloisina kuin pienet lapset.

II
On niin mustaa,
että jokainen kadunvarsi sattuu silmiin.
Talojen katoilla menneisyyskuplia,
itsestään sammuneet valot,
loppuun poltettu
sivu sivulta,
jokainen sana ja kuva
kuin ne olisi liitetty valheellisesti toisiinsa,
muisti, mieli,
jäinen rauta,
josta huulet irrotettiin vasta kun ne vuosivat verta.

III
Samanhetkisten orgasmien epätodennäköisyys,
hylättyjen huoltoasemien suojaisa hiljaisuus.
Minä etsin pimeässä jälkiä ilosta.

"Elämä saattaa sisältää voimakkaita kohtauksia
eikä sitä suositella alle 15-vuotiaille.
Muille toivotamme rattoisaa huomista."

Minä en tiedä,
mitä saa näyttää.

Ihmiset nousevat pöydänkulmille ylistämään tuoleja.
He putoavat ja tuolit
tallovat heidät jalkoihinsa.

Tagit: minä olen