henlei
nainen - 17 vuotta, Suomi
Blogi 40
No johan nyt on kumma..
-
...kun kipeänä on aina mukava olla. Vai mitä?
Lähes koko viikko on tullut oltua flunssassa. Tämä ilkeä tauti eväsi minulta mahdollisuuden päästä tänä päivänä Helsinkiin tapaamaan tuttuja Animecon-tapahtumassa. Tai no, isä sen mahdollisuuden eväsi flunssan varjolla. Argh!
Ei oikein taas mitään tekemistä. Tuntuu jo että pää alkaa homehtua tässä tylsyydessä. Veljet lähtivät riehumaan kavereidensa kanssa ja isä meni naapuriin sukulaisia tapaamaan. Toisen kerran: Argh!
Ajatus ei oikein kulje. Olen taas alkanut soittamaan pianoa, kun youtubesta löysin yhden hienon - mutta vaikean - kappaleen. Sitä olen sitten harjoitellut nyt pari-kolme tuntia soittamaan. Vasemman käden osion osaan jo jotenkuten, vielä pitäisi opetella oikean käden pimputukset ja sitten soittaa molemmilla käsillä yhtä aikaa ja voi sun sentään @__@
Huomenna töihin Perinnekonepäiville. Ja ylihuomenna myös. Toivottavasti tulee hyvä saa, niin ulkonakin sitten viihtyy pursiseuraa mainostamassa.
Olen laiska ja lopetan kirjoittamisen tähän. Hah. -
. . . !
Nimeni on Chris,
Olen kolme,
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.
Minun täytyy olla tyhmä,
Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut,
tehdä isän niin vihaiseksi?
Toivon että olisin ollut parempi,
Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini,
Haluaisi vieläkin halata minua.
En voi tehdä väärin,
En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä,
Koko päivän.
Kun olen hereillä,
Olen aivan yksin,
Talo on pimeä,
Väkeni ei ole kotona.
Kun äiti tulee kotiin,
Yritän olla mukava,
Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.
Kuulin auton,
Isä on palannut,
Charlien baarista.
Kuulen hänen kirouksen,
Nimeni on sanottu,
Painan itseni,
Seinää vasten.
Yritän piileksiä,
Hänen pahoilta silmiltään,
Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä.
Hän löytää minut itkemästä,
Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani,
Että hän kärsii töissä.
Hän läimäyttää ja lyö minua,
Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
Ja juoksen ovelle.
Hän on lukinnut sen jo,
Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut,
Kovaa päin seinää.
Minä putoan lattialle,
Luuni melkein murtuneena,
Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja.
'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä,
Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi.
Se kipu ja loukkaantuminen,
Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!
Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle,
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.
Nimeni on Chris,
Olen kolme vuotias,
Tänään isäni,
Murhasi minut.
Ja sinä voit auttaa,
Jos luet tätä,
ja et ohita.
Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi,
Sinun olisi pitänyt olla,
Yksi sydämetön henkilö,
Jos ei vaikuta sinuun,
Tämä runo.
Ja koska sinä OLET vaikuttunut,
Tee jotain sille!
Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!
JOS SINÄ OLET LASTEN PAHOINPITELYÄ VASTAAN!
Lähetä tätä 'Isä ... se sattuu'
Jos et lähetä tätä kenellekkään kenet tiedät
Niin silloin oletettavasti et välitä lasten pahoinpitelystä.
Ensiksi minä luulin tätä vain ketjukirjeeksi
Ja en aikonut lähettää tätä eteenpäin,
Mutta nyt tajusin että tämä on tärkeä tilanne.
Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lapsipahoinpitelyn takia. -
Hahah : D
Ihmisiä eivät tapa pommit vaan räjähdykset.
Nuoret pitävät itseään kyllin viisaina, aivan kuten juopuneet pitävät itseään tarpeeksi selvinä.
Kaikki on mahdollista, paitsi pyöröovesta hiihtäminen.
Se, että olet vainoharhainen, ei tarkoita sitä, etteivät ne kuitenkin olisi perässäsi.
Kauhea loppu on parempi kuin kauhu ilman loppua.
Ne vain yrittävät saada minut näyttämään vainoharhaiselta.
Kun ystäväsi katselevat sinua hyppäämässä laskuvarjolla joka ei aukea, voisi olla hauska temppu, jos esittäisit vaikkapa uintiliikkeitä.
Kuten sanoin, minä en koskaan toista itseäni.
Jos vanhempasi eivät pystyneet saamaan lapsia, on hyvin todennäköistä, ettet sinäkään saa.
On vaikea tehdä mitään idioottivarmaksi, koska idiootit ovat niin nerokkaita.
Joka osaa, se tekee. Joka ei osaa, se opettaa
Kerran luulin olevani väärässä, mutta erehdyin.
Ole aina rehellinen, vaikka et tarkoittaisikaan sitä.
Selibatia ei ole perinnöllistä.
Siitä huolimatta, että eläminen on niin kallista, se on edelleen hyvin suosittua.
Egoisti on ihminen, jolla on huono maku: on kiinnostunut enemmän itsestään kuin minusta.
Kaikki vihaavat minua, koska olen vainoharhainen.
Parempi aito vihollinen kuin epäaito ystävä.
Fakta: useimmat rikolliset ovat heteroseksuaalisten vanhempien kasvattamia.
Outoa, että kaikki älykkäät ihmiset ovat samaa mieltä kanssani.
Se joka kadottaa järkensä on yleensä viimeinen, kuka sitä kaipaa.
Terveys on pohjimmiltaan hitain tapa tehdä kuolemaa.
Minäkö päättämätön? Enpä olisi siitä ihan varma...
Tänään on huominen, josta olit huolissasi eilen.
Jos et välitä pätkääkään siitä missä olet, et voi eksyä!
Ajattelin suunnitella spontaanina olemista huomenna.
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille.
Moralisti - ihminen, joka pelkää kuollakseen, että jollakin jossakin on hauskaa.
Jotkut ihmiset tuovat iloa minne sitten menevätkin - toiset taas mistä lähtevätkin.
Olemme kaikki oman onnemme seppiä, mutta vain rikkaat myöntävät sen.
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.
Mahdollisuus, että joku katselee sinua, on suoraan verrannollinen toimintasi typeryyteen.
Heti, kun kädet tulevat rasvaisiksi, nenää alkaa kutittaa.
Alamme edistyä - asiat menevät huonommaksi hitaammin.
Kaikki hyvä elämässä on joko laitonta, moraalitonta tai lihottaa.
Eipä ihme, ettei kukaan käy täällä - täällä on liian täyttä.
Ei se ole illuusio, se vain näyttää siltä.
Menestykseen on kaksi sääntöä.
1) Älä koskaan paljasta kaikkea.
Kun kaikki on sanottu tai tehty, on yleensä enemmän sanottu.
Kohtuus kaikessa - kohtuudessakin.
Epäilen, siksi saatan olla.
Minä pidän työstä; se kiehtoo minua - voin katsella sitä tuntikausia.
Ennen muinoin ihmiset olivat lähempänä toisiaan. Oli pakko. Ampuma-aseet eivät kantaneet kauas.
Ilman lihaskramppeja en saisi yhtään liikuntaa.
Jos olet korvaamaton, et voi saada ylennystä.
Elämäni on niin vaikeaa, ettei sitä ole koskaan yritetty aiemmin.
He nauroivat kun kerroin ryhtyväni koomikoksi - eivätpä naura enää.
Tämä aforismi olisi viisi sanaa pitkä, jos se olisi seitsemän sanaa lyhyempi.
Tämä lause kumoaa itsensä... tai hetkinen, eipä kumoakaan.
Se että myöntää erehtyneensä on paha moka.
Kun on korviaan myöten kusessa, on parempi pitää suunsa kiinni.
Kukaan ei ole täydellinen ja minä olen täydellinen esimerkki siitä.
Tietokone puolittaa työsi ja jättää sinulle veriset kimpaleet.
Ratkaisu on vain hetki, jolloin väsyt ajattelemiseen.
Parannuskeino apatiaan? Mitä väliä sillä on.
Kyynikko on vain turhautunut optimisti.
Nero on ihminen, joka osaa kaikkea muuta paitsi elättää itsensä.
Pessimisti luulee, että kaikki naiset ovat huonoja - optimisti toivoo.
Homma on vähän niin kuin vessassa käynti. Ei ole todella valmis ennen kuin paperityöt on tehty.
Minulla on valokuvamuisti, mutta linssinsuojus jäi päälle.
Luulosairaus on ainoa sairaus, jota minulla ei ole.
En minä ole vainoharhainen - kuka niistä niin väittää?
Olen liian fiksu antaakseni älyn nousta päähäni.
2+2=5, hyvin suurilla kakkosen arvoilla.
Kukaan joka vihaa lapsia ja koiria ei voi olla läpeensä paha.
En ole psykiatri, olen muuten vain asiantuntija sekaisin olemisessa.
Aivot ovat elin, joka toimii oman mielensä mukaan.
Vapaus on vain kaaos paremmassa valaistuksessa.
Se, joka huutaa kovimmin, on yleensä kasan alimmainen.
Meilläkö pornografiaa, eihän meillä ole edes pornograafikkoa!
Todellisuus on vain LSD:n puutteesta johtuva illuusio.
Muista että olet ainutlaatuinen. Aivan kuten me kaikki muutkin!
Paras tapa voittaa väittely on olla oikeassa.
Paras tapa olla oikeassa on voittaa väittely.
Nynnyt perivät maan, jos se vain suinkin sopii!
Älä täytä elämääsi pelkillä vuosilla, täytä vuodet elämällä.
Tie miehen sydämeen käy alaonttolaskimon kautta.
En minä ole vainoharhainen, ne ovat!
Ei Jumalaa ole, hän vain luulee olevansa.
Erehtyminen on inhimillistä, toisten syyttely politiikkaa.
3/4 suomalaisesta kattaa 75% väestöstä.
43% kaikista tilastoista on turhia.
Kaikki helpot ongelmat on jo ratkaistu.
Kriitikko on ihminen, joka ei jätä yhtään kiveä kääntämättä.
Kriitikko on ihminen, joka ei jätä yhtään käännettä kivittämättä.
Rikkoutumaton lelu on kätevä muiden lelujen rikkomiseen.
Ystävä on ihminen, johon ei tarvitse yrittää tehdä vaikutusta.
Työtöntä klovnia ei kukaan pidä narrinaan.
Elämälle on löydettävä tarkoitus juuri siitä ilmeisestä syystä, ettei sillä ole tarkoitusta.
...mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.
Älä muuta mieltäsi - vika on todellisuudessa!
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, niin sano se vain kerran.
Ei riitä että voittaa, toisten täytyy hävitä.
Roina - tavarat, jotka heitämme pois.
Tavarat - roina, jonka pidämme.
Juristi: poliitikon toukka-aste.
Köyhänä eläminen on parempi jättää niille, joilla ei ole rahaa.
Tee joku onnelliseksi, huolehdi vain omista asioistasi!
Minun alemmuuskompleksini eivät ole niin hyviä, kuin sinun.
Kovinkaan moni ei tiedä, kuinka tunnettu olen.
Haluan tietää milloin minulla on hauskaa. Siksi en juo.
Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, JA HETI!
Tuskin työnteko on koskaan ketään tappanut, mutta miksi ottaa riskiä?
Keskiverto päivää!
Lyödäänkö vetoa, että pystyn lopettamaan vedonlyönnin.
Sinä valehtelet, huulesi heiluvat.
Pystyn vastustamaan kaikkea muuta, paitsi viettelyksiä.
Ajan tuhlaaminen on tärkeä osa elämää.
Muistan aivan varmasti unohtaneeni sen.
Saan sähköpostia, olen siis olemassa.
Nyt saat hintansa arvoisen neuvon, ja ilmaiseksi.
Minä en ole kukaan ja kukaan ei ole täydellinen: olen siis täydellinen.
Minut on helppo pitää tyytyväisenä niin kauan, kun saan tahtoni läpi.
En minä ole eksyksissä, en vain tiedä, missä minä olen.
Siisti työpöytä on merkki sairaasta mielestä.
Pessimisti ei pety koskaan.
Säästetty markka on verottajan moka.
Kaikki, mitä kaipaan, on lämmin sänky, muutama ystävällinen sana ja supervoimat.
Elefantti: valtion tarpeisiin rakennettu hiiri.
Älä aloita mietelausetta kieltosanalla!
Nyt kannattaisi ostaa maata, sitä ei enää valmisteta.
Kong Fu Ze: - Ne jotka lainaavat minun sanojani, ovat tyhmiä.
Vahingoittaako ajantappaminen ikuisuutta?
Älä leiki tyhmää kanssani, minä hallitsen sen paremmin!
Hissit haisevat erilaiselle kääpiön nenään.
Kaikilla on oikeus mielipiteisiini.
Ystäviä tulee ja menee, vihamiehiä kertyy.
Hölkkäisin kyllä, mutta jäät putoilevat koko ajan lasistani.
Fakta on vain jähmeä mielipide.
Laskelmat eivät valehtele, mutta valehtelijat laskelmoivat.
Ihmiset, jotka luulevat tietävänsä kaiken, ärsyttävät meitä, jotka tiedämme kaiken.
Jättäydy ajoissa jälkeen, niin sinulle jää enemmän aikaa ottaa muut kiinni.
Mielipuolisuus on perinnöllistä. Saat sen lapsiltasi.
Jos et opi tekemään sitä kunnolla, opettele pitämään sen tekemisestä huonosti.
Jos epäröi liian pitkään, joutuu pian vaihtamaan kalsarit.
Mene naimisiin. Et voi syyttää kaikesta hallitusta ja eduskuntaa.
Valtiolta ei voi saada muuta kuin sellaista rahaa, minkä se on sinulta jo kerran vienyt.
Pompeijista löytynyt seinäkirjoitus: - Kaikki kirjoittavat seiniin, paitsi minä.
Some come here to sit and think, I come here to shit and stink.
On harhaanjohtavaa kutsua ketään täydelliseksi idiootiksi, koska kukaan ei ole täydellinen.
Sinulla on pää, mutta niin on nuppineulallakin.
Elämä on kuolemaanjohtava tauti, joka tarttuu sukupuolisessa kanssakäymisessä.
Hulluudessa on tiettyä huvia, jota muut kuin hullut eivät tunne.
Ainoa tapa levittää onnellisuutta on jakaa se jonkun kanssa.
Normaalin ihmisen unentarve on keskimäärin 10 minuuttia lisää.
Joka viimeksi nauraa, kuolee iloisena.
Todellinen ystävä ei koskaan asetu poikkiteloin tiellesi - ellet sitten ole matkalla alaspäin.
Saadaksesi ilosta kunnolla irti, sinun on jaettava se jonkun kanssa.
Hyvät ystävät ovat kuin lyhdyt tiellä - eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea.
Maailmalle olet vain joku, mutta jollekin koko maailma.
Älä unelmoi elämääsi, vaan elä elämääsi.
Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotakin; ja jos jokainen tekee jotakin, tulee kaikki tehdyksi.
Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran.
Elämän ylin onni on varmuus siitä, että sinua rakastetaan sinun itsesi takia - tai tarkemmin sanottuna, itsestäsi huolimatta.
- Victor Hugo
Hymy on ikkuna, josta näkee, että sydän on kotona.
Miksi valittaisit kurjaa säätä? Yhdeksän ihmistä kymmenestä ei keksisi mitään puheenaihetta ellei sää silloin tällöin muuttuisi.
Riidat eivät kestäisi kauan, jos vain toinen osapuoli olisi väärässä.
Kaipaus on kuin kaivo, jonka veden näkee, mutta ei ylety juomaan.
Kuusen latvaan pääsee kahdella tavalla, joko kiipeämällä tai istumalla kävyn päälle.
On mielelle pahasta olla aina osa yleistä mielipidettä.
Hymyilemiseen tarvitaan 26 lihasta mutta murjotukseen 62. Mitäpä suotta itseään vaivaamaan!
Huolestuminen on mielikuvituksen väärinkäyttöä.
Aatamilla oli asiat hyvin - kun hän kertoi hyvän jutun, hän tiesi ettei kukaan ollut kertonut sitä aikaisemmin.
- Mark Twain
Aika on suuri opettaja, mutta valitettavasti se tappaa kaikki oppilaansa.
- Hector Berlioz
Aika parantaa se mihin järki ei pysty.
Ainakin yhdestä asiasta miehet ja naiset ovat samaa mieltä: kumpikaan ei luota naisiin.
Intellektuelli on henkilö joka käyttää tarpeettoman paljon sanoja kertoakseen jotain sellaista, mistä hän ei tiedä.
Ajatukset eivät säily. Niistä pitää tehdä jotakin.
Arkeologi on mieheksi paras mitä voi toivoa - mitä vanhemmaksi nainen tulee, sitä kiinnostuneempi mies on hänestä.
Ihmisiä on kahta lajia. Ne, joiden kanssa on hauska puhua ja ne, joista on hauska puhua.
Aviomies on hän, joka jakaa kanssasi kaikki ne harmit joilta olisit säästynyt jos olisit pysynyt naimattomana.
Ei ajatus ole vastuussa siihen uskovista ihmisistä.
Ei kieltä ihmisille annettu, jotta he kätkisivät ajatuksensa, vaan kätkeäkseen sen, ettei heillä ole ajatuksia.
Idealismi kasvaa suorassa suhteessa etäisyyteemme ongelmasta.
Ei koskaan kannata puhua paskaa, sillä joskus saattaa joutua syömään sanansa.
Jumala loi miehen ennen naista koska hän ei halunnut neuvoja miehen luomisessa.
Ei ole kahta samanlaista ihmistä, ja molemmat ovat siitä iloisia.
Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota.
- Tove Jansson
Ei tyyni meri taitavaa merimiestä tee.
Iällä ei ole merkitystä - ellei satu olemaan juusto.
Elämä on sipuli, kuorit sitä kerros kerrokselta ja välillä itket.
Jumala rakensi ensimmäisen kovaäänisen Aatamin kylkiluusta.
Eniten ihmiset taivaassa kaipaavat seuraa.
Hulluja on kaikkialla, mielisairaaloissakin.
Isänmaanystävät puhuvat aina kuolemisesta maan puolesta, mutta eivät koskaan tappamisesta maan puolesta.
Enkelit osaavat lentää, sillä ne suhtautuvat itseensä kevyesti.
Filosofianopiskelun tarkoitus on oppia tuntemaan oma mieli, ei toisten.
Jokaisen suuren miehen takana on nainen ja jokaisen naisen tiellä on mies. -
...kun iltamyöhä on jo saapunut.
Henna-lein tämänpäiväisen iltamyöhän ateria tällä hetkellä on: *papapapaamm...* nuudelssonit! Siis nuudelit. Mustapippurimaustetta näissä on ja ties mitä ökkimöykyn papanoita. Hyvältä maistuu, namnam. Juomisen virkaa toimittaa Fanta!
Eiih, ihan pirteä olo on. Tai no, hiukan väsyttää. Mutta vain hiukan! Hihhihhiih.
Mitä mieltä ihmiset olette: kohteleeko virkavalta ihmisiä tasa-arvoisesti? Itse en menisi tuollaista ainakaan näillä kulmilla myöntämään.
Muahahahaa, kuuntelen vanhoja poppiskappaleita, joita vanhempi isoveljeni on poltellut itselleen. Näitä levyjä löytyy yli 50, itse olen kuuntelemassa nyt levyä numero 13. Epäonnen numero taas, sylkäiskäämme oikeanpuoleisen olkamme yli! *nuudelitähdenlento lattiaan* Ja sitten jatkuu... Mielenkiintoisia ja enemmän tylsiä kappaleita löytyy, pari kappaletta on jäänyt ihan positiivisesti ajatuksiin. Jammajamma, tekisi mieleni nyt heilua ja pyöriä musiikin tahtiin, yksin kotona kun olen. Mutta minusta ikävä kyllä tuntuu, että naapurini ei nuku yhtään, ei edes yöllä ja hän varmaan raportoi tälläkin hetkellä tekemisiäni pieneen pinkkiin muistivihkoonsa. Se alkaa muuten olla jo täynnä. Pitäisi kai käydä ostamassa uusi, näin naapuriveljeyden kunniaksi!
Aa, kun kieli palaa tuon mustapippurin takia. Hoaah, sponssaan jällen Fantaa *juo pitkän kulauksen*!
Mietinpä tässä tänään, että jos alkaisin taas jotain tarinaa kirjoittelemaan. On jo pieni idea päässä, pitäisi vain alkaa kirjoittamaan.
Taidan syödä nuo nuudelssonit nyt loppuun. Öitä! -
...kun öywwöywwöywwöyw.
Ei mitään tekemistä! Ei siis mitään. On ihan tekemisenpuute. Todellakin! Voi sentään!
Äsken kyllä iski mielihalu tehdä jotain Photoshopilla. Ei kyllä ole oikein inspiraatijota, että aijjaij, ei voi mitään.
Ulkonakin sataa vettä. Mieleni teki aamulla pyöräillä SiwaSiwaSiwalllle noin 18 km matka, mutta voi rankka ja ryntäys, alkoi heti sadella vesipisaroita kun nokkani ulos ovesta pistin. Ei näin!
Onneksi löysin jäätelöpakkauken pakastimesta. Nyt on aika ählyähkyolotila, mutta... ei voi mitään taaskaan!
Appleseed-elokuvaakin tuijottelin ja puoleen väliin jaksoin katsoa. Nyt pidän lakisääteistä epämainospainotteista katkoa ja odottelen, että milloin jaksan elokuvan loppuun katsoa. Katsoin jo vähän aikaa sitten Team Ryouko -hemmojen stuntteja puolisen tuntia ja luovuin itse stunttimiesurastani lähes katkaistua niskani noustua sohvalta. Juuri näin.
Voisi taas alkaa harrastamaan jotain. Voisi ehkä herätä todellisuuteen tässä pikkuhiljaa ja miettiä elämää ahdistumatta siitä, mutta katsoo nyt miten vauhdikkaasti pystynkään heräämään pois omasta maailmastani.
Voi jehna! -
...kun "ameeba-ameeba-ameeba!"
Näin iltamyöhään eli aikaiseen oikeastaan on hyvä kirjoitella, kun pää on hieman tavallista tyhjempi. Kirjoittelenpa siis muuten vaan, näin pitkästä aikaa (hei! Huomaatteko lähestulkoon riimin -> vaan, aikaa! Hahah, runosuonet sykkii taas, bumtsibum).
Tänään oli ihanan kesäinen päivä. Kuten on ollut lähes koko viikon. Aurinko on paistanut niin että selkääkin on poltellut, linnut ovat laulaneet niin että on korvia sattunut ja muut jutut ovat tehneet mitä nyt muut jutut yleensä tekee. Eli sekoilevat vain omia hommiaan.
Ei ole tullut aikoihin täälläkään pyörittyä. Tietokoneesta jossain vaiheessa pidin itsekästä lomaa turhan pitkän aikaa ja jäi ne tavalliset pyörimissivut sitten vähemmälle katselulle palattuani tähän tietokoneruudun ääreen.
Ömmerrysmömmerrys, kaikkeahan tässä on tullut satuttua. Koulu on loppunut ja tuotaa niin toiseen kouluun on haettu ja niin kesäloma on alkanut kaikessa hienoudessaan! Tosiaan, koulu siis loppui kuin loppuikin eräs perjantai. En jäänyt luokalleni, eli todistuskin oli vielä sen näköinen, että sitä pystyi jo katsomaan toinen silmä puoliksi auki. Ei oikeasti, keskiarvo oli jotain 8,2. Luulin jo saavani ylemmältä sukupolvitaholta jotain lahjuksia hyvän todistuksen kunniaksi, mutta en saanut osakseni muuta kuin kyselyjä seuraavasta opiskelupaikasta. Anteeksi mitä? Raadoinko vuoden lähes turhaan kohottaakseni keskiarvoani lähes yhdellä numerolla enkä saa kehun kehua? Kyllä nuo nykyvanhukset ovat yksi piikki lihassa, sanon minä. Murr heille! Habloo!
Hain sitten nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkintoa opiskelemaan tuonne lähimaastoon (eli 90km päähän kodistani). Pääsykokeet olivat ja menivät ja ihmeiden ja kummien sattumusten kautta sain kuin sainkin hyväksytyn paperit! Kannatti siis olla seinähullu siellä pääsykokeissa. Tai sitten olin hirmuinen matikkanero, että Albert Ainstainkin jäi kakkoseksi. Joo, ehkä vain olin seinähullu.
Mikä tekeekään perheemme koirasta raihnaisen ja vanhusmaisen? Johtuuko se ruoasta vai siitä, että koiramme on todellakin vanha (huomioikaa ikä: 12vee) ? Mikä saa koivujen lehdet vihertämään? Mikseivät joulukuu ja kesäkuu ole toisin päin? Eikö Joulupukki halua liikkua kesäkuumalla? Onko kuumailmapallossa kuumaa ilmaa vai onko se pelkkää höyryävä happea?
Näihin kysymyksiin saamme vastauksen joltain viisaammalta taholta, jos vain sellaisen pystyy löytämään. Siis toki sellaisen löytää helposti, mutta varmaa on että kukaan viisaampi ei yritä näihin kysymyksiin vastausta. Paitsi kukapa sitä tietää...
Noista joulujuttukysymyksistä tuli mieleen, että voisi alkaa jo joululahjalistaa kirjoittelemaan. -
...kun diipadaapa, katuja vain kuljen.
Se on aina yhtä seikkailua kulkea katuja kaupungeissa, joissa harvemmin tulee käytyä. Ne kadut ovat niin tuntemattomia, niin pelottavia ja silti aina takana häälyy kutkuttava tunne, että jospa joskus tähän tiettyyn maisemaan voisi kotiutua. Tai sitten sitä aina vain nauraa sisäisesti, kun jokainen kadunkulma on tuntematon ja jännittävä, uhkaava tai edes kutsut sitä mielessäsi oudoksi kulmaksi. Mitä sen takaa paljastuukaan? Jälleen uusi ihminen! Jälleen uusi katse! Onko se katse ilkeä, tutkiskeleva vai vain tyhjän mietteliäs? Kenties jopa ystävällinen? Ooh, moinen houkka, hän ei edes katsonut silmiin!
Mitä itse kadulla onkaan? Uteliaisuus - saako se voiton? Voih, tässä on liukas kohta! Hetken jo luulin kaatuvani. Huomasiko kukaan? Toivottavasti ei. Mutta toisaalta tämäkin toi lisää pienoista kutkutusta taustalle. Oikeastaan vatsanpohjalle, jos nyt erityisen tarkkanäköisiä ja -tuntuisia ollaan.
Voi, sitä niin tuntee elävänsä, kun on tuntemattomassa paikassa! Tai no, toki jotkut voivat olla noteeramatta näitä jännittäviä hetkiä talsiessaan ugalabugala-tai-minkä-vain-kaupungin katuja. Jotkut vain tarpovat eteenpäin. Mutta jotkut! Jotkut saattavat ottaa ilon tai kauhun irti hetkestä ja nauttia siitä täysin. Hahah.
Kannattaa vierailla erilaisissa kaupungeissa. Ei tiedä, kehen sitä törmää ja kehen jättää törmäämättä. Voi välttyä vahingoilta tai syödä jotain hassua ruokaa hassunnäköisessä liikkeessä. Ja totta kai se ruoka - vaikka hyvältä maistuisikin - vetää vatsan kuralle ja kivelle.
Törmätäkö ameebaan vai mutanttininjakilpikonniin? Kenties jopa oikeaan ihmiseen!
Kannattaa. Erilaiset maat taas ovat kulttuurinähtävyys omassa luokassaan. -
...kun TSÄDÄÄMMMMM, loma on täällä taas! Yoossh!
Hahah, miun keskisormi on hieman kuollut tällä hetkellä. Miulle on muodostunut pienoinen pakkomielle eräästä kappalesta, jonka haluan oppia pianolla soittamaan. Kolme päivää on tullut kulutettua pianon kiduttamiseen ja osaan jo jonkun verran soittaa sitä Teh Kappaletta. Uu beibe jee! Tsaptsaptsap...
Lunta sataa aina vain. Olen jo heittänyt toiveet keväästä vähäksi aikaa narikkaan, tuota lunta nimittäin on sen verran että huhhuijjaa. Liekinheittimelläkin saisi viuhtoa tuntikausia, ennen kuin edes puolet tuosta puuterista olisi kadonnut. Mutta jotenkin tuo maisema on aika hellyttävä. Tuollainen pehmeä kerros lunta, koira keskellä hankea vain pää näkyvillä... Hyvä on, myönnän. Heitin koiramme tuonne hankeen. Mutta minulla olikin hyvä syy siihen! Nimittäin... Hetkinen, unohdin syyn. No, menen kohta uimaan tuonne mukaan. Sitä paitsi koira näyttää viihtyvän. Kah, nyt se sai oravasta kaverin! Voi tätä joulunaikaa.
Loma on alkanut vihdoin ja viimein. Suurempia ja maailmaa mullistavia suunnitelmia ei kyllä tähän hätään löydy, ainoastaan tämä viikonloppu on tullut suunniteltua jotenkin. Tai no jotenkin ja jotenkin *virn* Tänään tarkoitus olisi mennä munmon luokse tokaria vilauttamaan ja siitä sitten jäädä sinne serkkutytön kanssa yöksi. Huomenna sitten huomaan olevani yhä munmon luona, autan munmoa ja leikin kilttiä tyttöä. Muahahaa, voin jo tuntea setel... Siis voin jo tuntea oloni rikkaaksi pelkästä auttamisen määrästä!
Ääh, ärsyttävää taas kun pitää alkaa jatko-opiskelujuttuja miettiä. Mihinpä menisinkään kymppiluokan jälkeen? Hmm... Ruotsiin, ehkäpä? Tai minä tiedän! Timbuktuun vai mikä se oli se maa, mihin Edgar aikoi lähettää kissanpennut (tarkoitan nyt Disneyn Aristokatit-elokuvaa).
No, eipä nytkään kovin viisasta tekstiä tullut. Ei voi mitään, hihih. -
Kopioin eräältä ihmiseltä. Lukekaa ihmeessä.
Miten sä voit? Lue loppuun niin ehkä opit jotain...
"Kun olin vielä pentu, sain sinut leikeilläni nauramaan ja sanoit
minua omaksi
lapseksesi.
Vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin
sinun Paras
Ystäväsi.
Kun olin tehnyt jotakin pahaa, heristit minulle sormellasi ja kysyit:
Miten sä voit?
Mutta sitten rauhoituit ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni
edessäsi.
Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla
kanssani. Muistan niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin
haaveiluasi. Uskoin, että elämä ei voi olla tämän parempaa. Kävimme
yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla. Kävimme syömässä
jäätelöä ja minä sain vain vohvelin, kun väitit, että jäätelö ei ole
koiralle terveellistä. Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.
Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä, aloit tehdä uraa.
Sinulla oli yhä enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua
innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä.
En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja
riemuissani riehuin oma kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä
rakastuit.
Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti
tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin
onnellinen, kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät,
ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä.
Mutta te pelkäsitte että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin
suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa.
Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset
kasvoivat, olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini,
kun ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten
rapsutuksia, kun sinä enää vain harvoin rapsutit minua. Olisin antanut
elämäni lasten puolesta jos sihen olisi ollut tarvetta. Menin salaa
heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä
lasten kanssa autosi ääntä kadulta, kun palasit töistä kotiin.
Joskus oli aika, kun ihmiset kysyivät: "Onko sinulla koira?" otit aina
lompakosta
kuvani, näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta.
Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen
"Kyllä" ja vaihdoit aihetta.
En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun
aiheutin
rahanmenoa sinulle.
Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin
asumaan, mutta
kerrostaloon,
johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen.
Sinulla on nyt perhe, mutta oli aika,
jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.
Jännitin sitä autoajelua, kunnes saavuimme koirien löytökotiin.
Ilmassa oli koirien,
kissojen,
tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän, että
löydätte
hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena.
He tiesivät totuuden. Miten vaikea on löytää uutta kotia keski-
ikäiselle
sekarotuiselle nartulle.
Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani, kun poika kirkui:
"Isä, älä anna
heidän ottaa
koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita:
ystävyys,
lojaalisuus, rakkaus
ja ihmisen vastuu kaikista elävistä olennoista.
Rapsutit päätäni, et katsonut minua enää silmiin etkä suostunut
ottamaan
kaulapantaani ja hihnaani.
Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.
Kun olit lähtenyt, kaksi kilttiä naista tuli ja sanoi, että kyllä sinä
tiesit
muutosta etukäteen
mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset
rapsuttivat
minua hellästi
ja kysyivät: "Miten sä voit?"
Nämä ihmiset täällä löytöeläintalossa huolehtivat meistä niin hyvin,
kun näillä
aikaa kiireiltään riittää.
Tietysti meidät ruokitaan, mutta ruokahaluni katosi jo pari päivää
sitten.
Ensimmäisinä päivinä, kun joku kulki häkkini ohi, juoksin heti hänen
vierelleen.
Luotin aina, että Sinä tulet ja haet minut takaisin. Että olet
muuttanut mielesi
ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaa
pelastaa minut.
Ymmärsin että minun on mahdotonta taistella ihmisten huomiosta
pentujen kanssa.
Niillä ei ole vielä
hyviä ja huonoja muistoja. Ne ovat leikkisiä ja riemuitsevat. Menin
häkin
takanurkkaan. Istuin ja odotin.
Kuulin askelia, kun ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei
minut
hiljaiseen huoneeseen.
Hän nosti minut hellästi pöydälle, rapsutti korvaani ja sanoi, ettei
minun nyt
tarvitsee enää murehtia. Sydämeni hakkasi ,
kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa. Jotenkin vaistosin, että
vankeuspäiväni
olivat nyt ohi.
Surin, kun tiesin, että hän oli nääntymässä työtaakkansa alle.Tiesin
hänen
liikkeensä etukäteen:
hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassujeni ympärille. Samaan
aikaan
kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
Nuolin hänen kättään, kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän
pisti ruiskeen
suoneeni ja tunsin miten
kylmä liuos valui sisääni..Menin makuulle, katsoin häntä silmiin ja
sanoin hiljaa:
"Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin minua ja tunteeni ja sanoi : "Olen tosi
pahoillani"
Hän halasi minua ja selitti; se on hänen työtään, menen nyt parempaan
paikkaan missä
minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei
enää tarvitse
huolehtia mistään.
Se on todella erilainen paikka.
Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin, että "Miten
Sä voit?" ei
ollut tarkoitettu hänelle.
SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU ISÄNTÄNI, KUN MIETIN
VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI
SINUA, JA VAIN SINUA. ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ JOKU
TOINENKIN
OSOITTAA SINULLE
TÄLLAISTA USKOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ."
Jim Willis 2001
"Jos tämä tarina liikutti sinua, sai palan kurkkuun ja ehkä
kyyleleenkin silmään,
niin muista että tämä tarina on tosi..
Näin tapahtuu joka vuosi tuhansille eläimille, joita on joskus
rakastettu, mutta
jotka hylättyinä lopetetaan eläinklinikalla ja löytöeläintaloissa
omistajiensa
välinpitämättömuuden takia.
Haluamme tarinan kautta muistuttaa että jokaisella lopetattavalla
lemmikkillä on
joskus ollut koti ja perhe johon se on luottanut ja rakastanut.
Emme halua järkyttää emmekä tuottaa surua.
Mutta, jos tarina jättää jäljen sinun tai jonkun toisen sydämeen niin,
että sen
ansiosta yksikin tälläinen tarina saa onnellisen lopun , olemme
onnistuneet.
Kanna vastuusi ja osoita uskollisuutesi myös lemmikkillesi ja kehoita kaikkea
muitakin tekemään niin.
On tärkeää, että ei-toivottujen, hylättyjen eläinten tappaminen loppuu.
Tämä tarina voi pelastaa edes yhden eläimen." -
...kun jag är bäkken maailmalta.
Luokkaretki/leirikoulu/opintomatka/mikälie on ohi ja... No enpäs keksi tuohon jatkoa. Tiistaina lähdettiin ja torstai-iltana palattiin takaisin. Nythän on jo sunnuntai, mutta koska olen laiska mammuttimarkkinalainen, kirjoitan vasta nyt. Buahahahaa.
Monen tunnin - eli noin 5 ja puoli tuntia - linja-automatka meni syöden kaikenlaista (epä)terveellistä ruokaa. Opettajaa kiusattiin ja ihmeteltiin kotikaupungin erilaisuutta tähän muuhun ympäröivään maailmaan. Autoja ja ihmisiä sekä ihan hitsipillin korkeita rakennuksia...! Ei täällä päin Pohjoisnapaa, ei täällä päin.
Heurekassa heiluttiin ensin. Formula-juttuja ja kaikenlaista muuta jännää sieltä löytyi. Piti tehdä muistiinpanoja ja juuri ennen Planetaario-esitystä musta tussini katosi! Voihan ja ei D; Eli jos joku on sattunut mustan tussini Heurekan kätköistä syömään, toivon että sylkisit sen sisuksistasi ulos ja lähettäisit osoitteeseen Joulupukin Pääposti, Joulupukin Pajakylä, 96930 Napapiiri. Joulupukki osaa lähettää tussin sitten tänne päin. Kiitos.
Heurekasta sitten linja-autoiltiin hostelliin, jossa meidän oli määrä yöpyä. Ei ollut mikään kulttuurishokki sekään, hyvin siellä viihtyi. Ihmiset olivat mukavia ja ainoa epämukavuus siellä oli suihkuremontti. Kyllä suihku toimi, mutta se suihkun katto oli karmea näky. Ja vessaosastokin muistutti horror-filmiä, kun toinen vessa ei toiminut kunnolla ja valokin sammuili välillä ilman mitään havaittavaa syytä. Huoneemme sijaitsi viidennessä kerroksessa, mutta onneksemme hissi ei ollut epäkunnossa. Toki portaita käytimme - ilmastonmuutoksen estäminen käyntiin! - ja kertaakaan ei tullut niskoja katkaistua niissä. Onnea? Ei, vaan taitoa. Ohohoo~
Seuraavana päivänä (maanantai, tiistai, keskiviikko...) eli keskiviikkona kävimme luonnontieteellisessä museossa ja häröiltiin ja riehuttiin siellä aiheuttaen pahennusta päiväkotitädeissä, jotka olivat tuoneet lapsoset katsomaan bronttosauruksen takapuolta. Luonnontieteellisen jutun jälkeen käytiin lounaalla Pääpostissa. Nirso kun olen, söin yhden ihan SIKAHYVÄNMAKUISEN perunan ja leipää kolmen viipaleen verran. Tai jotain. Voi sentään, että se peruna oli hyvänmakuinen!
Sitten käytiin läpi Sealife - eli se kalajuttu - ja jännää sielläkin oli. Fisuja joka lähtöön, kauniista vielä kauniimpiin! Ja siellä oli sellaisia ISOJA kaloja, jotka katselivat ihmetellen suurilla silmillään oppilaita, jotka räkä valuen ja nenä kiinni lasissa tuijottivat niitä. Ultimate!
Kiroan ihmisen joka keksi shoppailun... Jalkani, oi nuo kuolon runtelemat! Mikä särky, mikä kirous niitä jäyti, kun yli viis', todellakin yli viis'!, tuntia niillä astelin kaupasta toiseen ja takaisin. Ei mikään runous saati sanojen rujous sitä väsymyst' kuvailemaan pystyis'. Oi! Kahdet farkut ja yksi rättipaita tarttui mukaan. Lähes yhdeksänkymppiä - ellei jopa enemmän - tuhlaantui rahaa. Matkasaldoni siis hupeni aika kovaa vauhtia. Mutta hauska ostosreissu se oikeasti oli! Joku kerta pitää ottaa uusiksi saman porukan kanssa.
Ateneumiinkaan ei ehditty sen shoppailuajan venyttyä. Tai no ehdittiinhän me, mutta ei oikein kyetty siellä kiertelemään. Joten istuimme Ateneumin ensimmäisen kerroksen lattialla. Jotkut toki saivat tuolin alleen. Minä en saanut.
Torstai meni hujauksessa. Torstaihin siis kuului Eduskuntatalo-vielairu ja Fazerila, mutta koska olen laiska, en jaksa kirjoittaa ja rasittaa silmiänne enempää hömppölömpöllä. Mutta todellakin, hujauksessa meni kaikki. Ainoastaan kotimatkalla tuntui olevan ajan mukana, vaikka se kuluikin nukkumiseen ja mielenkiintoisiin/omaperäisiin keskusteluihin.
Näinpä niin. Ei taas turhan pitkä viesti tämäkään taida olla.
