Henna-lei-jäsenen blogi

...kun kipeänä on aina mukava olla. Vai mitä?

henlei — Fri, 10 Jul 2009 18:39:47 UT

Lähes koko viikko on tullut oltua flunssassa. Tämä ilkeä tauti eväsi minulta mahdollisuuden päästä tänä päivänä Helsinkiin tapaamaan tuttuja Animecon-tapahtumassa. Tai no, isä sen mahdollisuuden eväsi flunssan varjolla. Argh!
Ei oikein taas mitään tekemistä. Tuntuu jo että pää alkaa homehtua tässä tylsyydessä. Veljet lähtivät riehumaan kavereidensa kanssa ja isä meni naapuriin sukulaisia tapaamaan. Toisen kerran: Argh!
Ajatus ei oikein kulje. Olen taas alkanut soittamaan pianoa, kun youtubesta löysin yhden hienon - mutta vaikean - kappaleen. Sitä olen sitten harjoitellut nyt pari-kolme tuntia soittamaan. Vasemman käden osion osaan jo jotenkuten, vielä pitäisi opetella oikean käden pimputukset ja sitten soittaa molemmilla käsillä yhtä aikaa ja voi sun sentään @__@
Huomenna töihin Perinnekonepäiville. Ja ylihuomenna myös. Toivottavasti tulee hyvä saa, niin ulkonakin sitten viihtyy pursiseuraa mainostamassa.
Olen laiska ja lopetan kirjoittamisen tähän. Hah.

. . . !

henlei — Wed, 08 Jul 2009 20:44:05 UT

Nimeni on Chris,
Olen kolme,
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.

Minun täytyy olla tyhmä,
Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut,
tehdä isän niin vihaiseksi?

Toivon että olisin ollut parempi,
Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini,
Haluaisi vieläkin halata minua.

En voi tehdä väärin,
En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä,
Koko päivän.

Kun olen hereillä,
Olen aivan yksin,
Talo on pimeä,
Väkeni ei ole kotona.

Kun äiti tulee kotiin,
Yritän olla mukava,
Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.

Kuulin auton,
Isä on palannut,
Charlien baarista.

Kuulen hänen kirouksen,
Nimeni on sanottu,
Painan itseni,
Seinää vasten.

Yritän piileksiä,
Hänen pahoilta silmiltään,
Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä.

Hän löytää minut itkemästä,
Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani,
Että hän kärsii töissä.

Hän läimäyttää ja lyö minua,
Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
Ja juoksen ovelle.

Hän on lukinnut sen jo,
Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut,
Kovaa päin seinää.

Minä putoan lattialle,
Luuni melkein murtuneena,
Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja.

'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä,
Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi.

Se kipu ja loukkaantuminen,
Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!

Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle,
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.

Nimeni on Chris,
Olen kolme vuotias,
Tänään isäni,
Murhasi minut.

Ja sinä voit auttaa,
Jos luet tätä,
ja et ohita.

Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi,
Sinun olisi pitänyt olla,
Yksi sydämetön henkilö,
Jos ei vaikuta sinuun,
Tämä runo.

Ja koska sinä OLET vaikuttunut,
Tee jotain sille!
Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!

JOS SINÄ OLET LASTEN PAHOINPITELYÄ VASTAAN!
Lähetä tätä 'Isä ... se sattuu'

Jos et lähetä tätä kenellekkään kenet tiedät

Niin silloin oletettavasti et välitä lasten pahoinpitelystä.

Ensiksi minä luulin tätä vain ketjukirjeeksi
Ja en aikonut lähettää tätä eteenpäin,
Mutta nyt tajusin että tämä on tärkeä tilanne.

Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lapsipahoinpitelyn takia.

Hahah : D

henlei — Sun, 05 Jul 2009 22:20:07 UT

Ihmisiä eivät tapa pommit vaan räjähdykset.

Nuoret pitävät itseään kyllin viisaina, aivan kuten juopuneet pitävät itseään tarpeeksi selvinä.

Kaikki on mahdollista, paitsi pyöröovesta hiihtäminen.

Se, että olet vainoharhainen, ei tarkoita sitä, etteivät ne kuitenkin olisi perässäsi.

Kauhea loppu on parempi kuin kauhu ilman loppua.

Ne vain yrittävät saada minut näyttämään vainoharhaiselta.

Kun ystäväsi katselevat sinua hyppäämässä laskuvarjolla joka ei aukea, voisi olla hauska temppu, jos esittäisit vaikkapa uintiliikkeitä.

Kuten sanoin, minä en koskaan toista itseäni.

Jos vanhempasi eivät pystyneet saamaan lapsia, on hyvin todennäköistä, ettet sinäkään saa.

On vaikea tehdä mitään idioottivarmaksi, koska idiootit ovat niin nerokkaita.

Joka osaa, se tekee. Joka ei osaa, se opettaa

Kerran luulin olevani väärässä, mutta erehdyin.

Ole aina rehellinen, vaikka et tarkoittaisikaan sitä.

Selibatia ei ole perinnöllistä.

Siitä huolimatta, että eläminen on niin kallista, se on edelleen hyvin suosittua.

Egoisti on ihminen, jolla on huono maku: on kiinnostunut enemmän itsestään kuin minusta.

Kaikki vihaavat minua, koska olen vainoharhainen.

Parempi aito vihollinen kuin epäaito ystävä.

Fakta: useimmat rikolliset ovat heteroseksuaalisten vanhempien kasvattamia.

Outoa, että kaikki älykkäät ihmiset ovat samaa mieltä kanssani.

Se joka kadottaa järkensä on yleensä viimeinen, kuka sitä kaipaa.

Terveys on pohjimmiltaan hitain tapa tehdä kuolemaa.

Minäkö päättämätön? Enpä olisi siitä ihan varma...

Tänään on huominen, josta olit huolissasi eilen.

Jos et välitä pätkääkään siitä missä olet, et voi eksyä!

Ajattelin suunnitella spontaanina olemista huomenna.

Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille.

Moralisti - ihminen, joka pelkää kuollakseen, että jollakin jossakin on hauskaa.

Jotkut ihmiset tuovat iloa minne sitten menevätkin - toiset taas mistä lähtevätkin.

Olemme kaikki oman onnemme seppiä, mutta vain rikkaat myöntävät sen.

Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

Mahdollisuus, että joku katselee sinua, on suoraan verrannollinen toimintasi typeryyteen.

Heti, kun kädet tulevat rasvaisiksi, nenää alkaa kutittaa.

Alamme edistyä - asiat menevät huonommaksi hitaammin.

Kaikki hyvä elämässä on joko laitonta, moraalitonta tai lihottaa.

Eipä ihme, ettei kukaan käy täällä - täällä on liian täyttä.

Ei se ole illuusio, se vain näyttää siltä.

Menestykseen on kaksi sääntöä.
1) Älä koskaan paljasta kaikkea.

Kun kaikki on sanottu tai tehty, on yleensä enemmän sanottu.

Kohtuus kaikessa - kohtuudessakin.

Epäilen, siksi saatan olla.

Minä pidän työstä; se kiehtoo minua - voin katsella sitä tuntikausia.

Ennen muinoin ihmiset olivat lähempänä toisiaan. Oli pakko. Ampuma-aseet eivät kantaneet kauas.

Ilman lihaskramppeja en saisi yhtään liikuntaa.

Jos olet korvaamaton, et voi saada ylennystä.

Elämäni on niin vaikeaa, ettei sitä ole koskaan yritetty aiemmin.

He nauroivat kun kerroin ryhtyväni koomikoksi - eivätpä naura enää.

Tämä aforismi olisi viisi sanaa pitkä, jos se olisi seitsemän sanaa lyhyempi.

Tämä lause kumoaa itsensä... tai hetkinen, eipä kumoakaan.

Se että myöntää erehtyneensä on paha moka.

Kun on korviaan myöten kusessa, on parempi pitää suunsa kiinni.

Kukaan ei ole täydellinen ja minä olen täydellinen esimerkki siitä.

Tietokone puolittaa työsi ja jättää sinulle veriset kimpaleet.

Ratkaisu on vain hetki, jolloin väsyt ajattelemiseen.

Parannuskeino apatiaan? Mitä väliä sillä on.

Kyynikko on vain turhautunut optimisti.

Nero on ihminen, joka osaa kaikkea muuta paitsi elättää itsensä.

Pessimisti luulee, että kaikki naiset ovat huonoja - optimisti toivoo.

Homma on vähän niin kuin vessassa käynti. Ei ole todella valmis ennen kuin paperityöt on tehty.

Minulla on valokuvamuisti, mutta linssinsuojus jäi päälle.

Luulosairaus on ainoa sairaus, jota minulla ei ole.

En minä ole vainoharhainen - kuka niistä niin väittää?

Olen liian fiksu antaakseni älyn nousta päähäni.

2+2=5, hyvin suurilla kakkosen arvoilla.

Kukaan joka vihaa lapsia ja koiria ei voi olla läpeensä paha.

En ole psykiatri, olen muuten vain asiantuntija sekaisin olemisessa.

Aivot ovat elin, joka toimii oman mielensä mukaan.

Vapaus on vain kaaos paremmassa valaistuksessa.

Se, joka huutaa kovimmin, on yleensä kasan alimmainen.

Meilläkö pornografiaa, eihän meillä ole edes pornograafikkoa!

Todellisuus on vain LSD:n puutteesta johtuva illuusio.

Muista että olet ainutlaatuinen. Aivan kuten me kaikki muutkin!

Paras tapa voittaa väittely on olla oikeassa.

Paras tapa olla oikeassa on voittaa väittely.

Nynnyt perivät maan, jos se vain suinkin sopii!

Älä täytä elämääsi pelkillä vuosilla, täytä vuodet elämällä.

Tie miehen sydämeen käy alaonttolaskimon kautta.

En minä ole vainoharhainen, ne ovat!

Ei Jumalaa ole, hän vain luulee olevansa.

Erehtyminen on inhimillistä, toisten syyttely politiikkaa.

3/4 suomalaisesta kattaa 75% väestöstä.

43% kaikista tilastoista on turhia.

Kaikki helpot ongelmat on jo ratkaistu.

Kriitikko on ihminen, joka ei jätä yhtään kiveä kääntämättä.

Kriitikko on ihminen, joka ei jätä yhtään käännettä kivittämättä.

Rikkoutumaton lelu on kätevä muiden lelujen rikkomiseen.

Ystävä on ihminen, johon ei tarvitse yrittää tehdä vaikutusta.

Työtöntä klovnia ei kukaan pidä narrinaan.

Elämälle on löydettävä tarkoitus juuri siitä ilmeisestä syystä, ettei sillä ole tarkoitusta.

...mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Älä muuta mieltäsi - vika on todellisuudessa!

Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, niin sano se vain kerran.

Ei riitä että voittaa, toisten täytyy hävitä.

Roina - tavarat, jotka heitämme pois.

Tavarat - roina, jonka pidämme.

Juristi: poliitikon toukka-aste.

Köyhänä eläminen on parempi jättää niille, joilla ei ole rahaa.

Tee joku onnelliseksi, huolehdi vain omista asioistasi!

Minun alemmuuskompleksini eivät ole niin hyviä, kuin sinun.

Kovinkaan moni ei tiedä, kuinka tunnettu olen.

Haluan tietää milloin minulla on hauskaa. Siksi en juo.

Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, JA HETI!

Tuskin työnteko on koskaan ketään tappanut, mutta miksi ottaa riskiä?

Keskiverto päivää!

Lyödäänkö vetoa, että pystyn lopettamaan vedonlyönnin.

Sinä valehtelet, huulesi heiluvat.

Pystyn vastustamaan kaikkea muuta, paitsi viettelyksiä.

Ajan tuhlaaminen on tärkeä osa elämää.

Muistan aivan varmasti unohtaneeni sen.

Saan sähköpostia, olen siis olemassa.

Nyt saat hintansa arvoisen neuvon, ja ilmaiseksi.

Minä en ole kukaan ja kukaan ei ole täydellinen: olen siis täydellinen.

Minut on helppo pitää tyytyväisenä niin kauan, kun saan tahtoni läpi.

En minä ole eksyksissä, en vain tiedä, missä minä olen.

Siisti työpöytä on merkki sairaasta mielestä.

Pessimisti ei pety koskaan.

Säästetty markka on verottajan moka.

Kaikki, mitä kaipaan, on lämmin sänky, muutama ystävällinen sana ja supervoimat.

Elefantti: valtion tarpeisiin rakennettu hiiri.

Älä aloita mietelausetta kieltosanalla!

Nyt kannattaisi ostaa maata, sitä ei enää valmisteta.

Kong Fu Ze: - Ne jotka lainaavat minun sanojani, ovat tyhmiä.

Vahingoittaako ajantappaminen ikuisuutta?

Älä leiki tyhmää kanssani, minä hallitsen sen paremmin!

Hissit haisevat erilaiselle kääpiön nenään.

Kaikilla on oikeus mielipiteisiini.

Ystäviä tulee ja menee, vihamiehiä kertyy.

Hölkkäisin kyllä, mutta jäät putoilevat koko ajan lasistani.

Fakta on vain jähmeä mielipide.

Laskelmat eivät valehtele, mutta valehtelijat laskelmoivat.

Ihmiset, jotka luulevat tietävänsä kaiken, ärsyttävät meitä, jotka tiedämme kaiken.

Jättäydy ajoissa jälkeen, niin sinulle jää enemmän aikaa ottaa muut kiinni.

Mielipuolisuus on perinnöllistä. Saat sen lapsiltasi.

Jos et opi tekemään sitä kunnolla, opettele pitämään sen tekemisestä huonosti.

Jos epäröi liian pitkään, joutuu pian vaihtamaan kalsarit.

Mene naimisiin. Et voi syyttää kaikesta hallitusta ja eduskuntaa.

Valtiolta ei voi saada muuta kuin sellaista rahaa, minkä se on sinulta jo kerran vienyt.

Pompeijista löytynyt seinäkirjoitus: - Kaikki kirjoittavat seiniin, paitsi minä.

Some come here to sit and think, I come here to shit and stink.

On harhaanjohtavaa kutsua ketään täydelliseksi idiootiksi, koska kukaan ei ole täydellinen.

Sinulla on pää, mutta niin on nuppineulallakin.

Elämä on kuolemaanjohtava tauti, joka tarttuu sukupuolisessa kanssakäymisessä.

Hulluudessa on tiettyä huvia, jota muut kuin hullut eivät tunne.

Ainoa tapa levittää onnellisuutta on jakaa se jonkun kanssa.

Normaalin ihmisen unentarve on keskimäärin 10 minuuttia lisää.

Joka viimeksi nauraa, kuolee iloisena.

Todellinen ystävä ei koskaan asetu poikkiteloin tiellesi - ellet sitten ole matkalla alaspäin.

Saadaksesi ilosta kunnolla irti, sinun on jaettava se jonkun kanssa.

Hyvät ystävät ovat kuin lyhdyt tiellä - eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea.

Maailmalle olet vain joku, mutta jollekin koko maailma.

Älä unelmoi elämääsi, vaan elä elämääsi.

Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotakin; ja jos jokainen tekee jotakin, tulee kaikki tehdyksi.

Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran.

Elämän ylin onni on varmuus siitä, että sinua rakastetaan sinun itsesi takia - tai tarkemmin sanottuna, itsestäsi huolimatta.
-Victor Hugo

Hymy on ikkuna, josta näkee, että sydän on kotona.

Miksi valittaisit kurjaa säätä? Yhdeksän ihmistä kymmenestä ei keksisi mitään puheenaihetta ellei sää silloin tällöin muuttuisi.

Riidat eivät kestäisi kauan, jos vain toinen osapuoli olisi väärässä.

Kaipaus on kuin kaivo, jonka veden näkee, mutta ei ylety juomaan.

Kuusen latvaan pääsee kahdella tavalla, joko kiipeämällä tai istumalla kävyn päälle.

On mielelle pahasta olla aina osa yleistä mielipidettä.

Hymyilemiseen tarvitaan 26 lihasta mutta murjotukseen 62. Mitäpä suotta itseään vaivaamaan!

Huolestuminen on mielikuvituksen väärinkäyttöä.

Aatamilla oli asiat hyvin - kun hän kertoi hyvän jutun, hän tiesi ettei kukaan ollut kertonut sitä aikaisemmin.
- Mark Twain

Aika on suuri opettaja, mutta valitettavasti se tappaa kaikki oppilaansa.
- Hector Berlioz

Aika parantaa se mihin järki ei pysty.

Ainakin yhdestä asiasta miehet ja naiset ovat samaa mieltä: kumpikaan ei luota naisiin.

Intellektuelli on henkilö joka käyttää tarpeettoman paljon sanoja kertoakseen jotain sellaista, mistä hän ei tiedä.

Ajatukset eivät säily. Niistä pitää tehdä jotakin.

Arkeologi on mieheksi paras mitä voi toivoa - mitä vanhemmaksi nainen tulee, sitä kiinnostuneempi mies on hänestä.

Ihmisiä on kahta lajia. Ne, joiden kanssa on hauska puhua ja ne, joista on hauska puhua.

Aviomies on hän, joka jakaa kanssasi kaikki ne harmit joilta olisit säästynyt jos olisit pysynyt naimattomana.

Ei ajatus ole vastuussa siihen uskovista ihmisistä.

Ei kieltä ihmisille annettu, jotta he kätkisivät ajatuksensa, vaan kätkeäkseen sen, ettei heillä ole ajatuksia.

Idealismi kasvaa suorassa suhteessa etäisyyteemme ongelmasta.

Ei koskaan kannata puhua paskaa, sillä joskus saattaa joutua syömään sanansa.

Jumala loi miehen ennen naista koska hän ei halunnut neuvoja miehen luomisessa.

Ei ole kahta samanlaista ihmistä, ja molemmat ovat siitä iloisia.

Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota.
- Tove Jansson

Ei tyyni meri taitavaa merimiestä tee.

Iällä ei ole merkitystä - ellei satu olemaan juusto.

Elämä on sipuli, kuorit sitä kerros kerrokselta ja välillä itket.

Jumala rakensi ensimmäisen kovaäänisen Aatamin kylkiluusta.

Eniten ihmiset taivaassa kaipaavat seuraa.

Hulluja on kaikkialla, mielisairaaloissakin.

Isänmaanystävät puhuvat aina kuolemisesta maan puolesta, mutta eivät koskaan tappamisesta maan puolesta.

Enkelit osaavat lentää, sillä ne suhtautuvat itseensä kevyesti.

Filosofianopiskelun tarkoitus on oppia tuntemaan oma mieli, ei toisten.

Jokaisen suuren miehen takana on nainen ja jokaisen naisen tiellä on mies.

...kun iltamyöhä on jo saapunut.

henlei — Sat, 04 Jul 2009 21:01:13 UT

Henna-lein tämänpäiväisen iltamyöhän ateria tällä hetkellä on: *papapapaamm...* nuudelssonit! Siis nuudelit. Mustapippurimaustetta näissä on ja ties mitä ökkimöykyn papanoita. Hyvältä maistuu, namnam. Juomisen virkaa toimittaa Fanta!
Eiih, ihan pirteä olo on. Tai no, hiukan väsyttää. Mutta vain hiukan! Hihhihhiih.
Mitä mieltä ihmiset olette: kohteleeko virkavalta ihmisiä tasa-arvoisesti? Itse en menisi tuollaista ainakaan näillä kulmilla myöntämään.
Muahahahaa, kuuntelen vanhoja poppiskappaleita, joita vanhempi isoveljeni on poltellut itselleen. Näitä levyjä löytyy yli 50, itse olen kuuntelemassa nyt levyä numero 13. Epäonnen numero taas, sylkäiskäämme oikeanpuoleisen olkamme yli! *nuudelitähdenlento lattiaan* Ja sitten jatkuu... Mielenkiintoisia ja enemmän tylsiä kappaleita löytyy, pari kappaletta on jäänyt ihan positiivisesti ajatuksiin. Jammajamma, tekisi mieleni nyt heilua ja pyöriä musiikin tahtiin, yksin kotona kun olen. Mutta minusta ikävä kyllä tuntuu, että naapurini ei nuku yhtään, ei edes yöllä ja hän varmaan raportoi tälläkin hetkellä tekemisiäni pieneen pinkkiin muistivihkoonsa. Se alkaa muuten olla jo täynnä. Pitäisi kai käydä ostamassa uusi, näin naapuriveljeyden kunniaksi!
Aa, kun kieli palaa tuon mustapippurin takia. Hoaah, sponssaan jällen Fantaa *juo pitkän kulauksen*!
Mietinpä tässä tänään, että jos alkaisin taas jotain tarinaa kirjoittelemaan. On jo pieni idea päässä, pitäisi vain alkaa kirjoittamaan.
Taidan syödä nuo nuudelssonit nyt loppuun. Öitä!

...kun öywwöywwöywwöyw.

henlei — Mon, 29 Jun 2009 14:05:57 UT

Ei mitään tekemistä! Ei siis mitään. On ihan tekemisenpuute. Todellakin! Voi sentään!
Äsken kyllä iski mielihalu tehdä jotain Photoshopilla. Ei kyllä ole oikein inspiraatijota, että aijjaij, ei voi mitään.
Ulkonakin sataa vettä. Mieleni teki aamulla pyöräillä SiwaSiwaSiwalllle noin 18 km matka, mutta voi rankka ja ryntäys, alkoi heti sadella vesipisaroita kun nokkani ulos ovesta pistin. Ei näin!
Onneksi löysin jäätelöpakkauken pakastimesta. Nyt on aika ählyähkyolotila, mutta... ei voi mitään taaskaan!
Appleseed-elokuvaakin tuijottelin ja puoleen väliin jaksoin katsoa. Nyt pidän lakisääteistä epämainospainotteista katkoa ja odottelen, että milloin jaksan elokuvan loppuun katsoa. Katsoin jo vähän aikaa sitten Team Ryouko -hemmojen stuntteja puolisen tuntia ja luovuin itse stunttimiesurastani lähes katkaistua niskani noustua sohvalta. Juuri näin.
Voisi taas alkaa harrastamaan jotain. Voisi ehkä herätä todellisuuteen tässä pikkuhiljaa ja miettiä elämää ahdistumatta siitä, mutta katsoo nyt miten vauhdikkaasti pystynkään heräämään pois omasta maailmastani.
Voi jehna!

...kun "ameeba-ameeba-ameeba!"

henlei — Thu, 25 Jun 2009 19:40:47 UT

Näin iltamyöhään eli aikaiseen oikeastaan on hyvä kirjoitella, kun pää on hieman tavallista tyhjempi. Kirjoittelenpa siis muuten vaan, näin pitkästä aikaa (hei! Huomaatteko lähestulkoon riimin -> vaan, aikaa! Hahah, runosuonet sykkii taas, bumtsibum).
Tänään oli ihanan kesäinen päivä. Kuten on ollut lähes koko viikon. Aurinko on paistanut niin että selkääkin on poltellut, linnut ovat laulaneet niin että on korvia sattunut ja muut jutut ovat tehneet mitä nyt muut jutut yleensä tekee. Eli sekoilevat vain omia hommiaan.
Ei ole tullut aikoihin täälläkään pyörittyä. Tietokoneesta jossain vaiheessa pidin itsekästä lomaa turhan pitkän aikaa ja jäi ne tavalliset pyörimissivut sitten vähemmälle katselulle palattuani tähän tietokoneruudun ääreen.
Ömmerrysmömmerrys, kaikkeahan tässä on tullut satuttua. Koulu on loppunut ja tuotaa niin toiseen kouluun on haettu ja niin kesäloma on alkanut kaikessa hienoudessaan! Tosiaan, koulu siis loppui kuin loppuikin eräs perjantai. En jäänyt luokalleni, eli todistuskin oli vielä sen näköinen, että sitä pystyi jo katsomaan toinen silmä puoliksi auki. Ei oikeasti, keskiarvo oli jotain 8,2. Luulin jo saavani ylemmältä sukupolvitaholta jotain lahjuksia hyvän todistuksen kunniaksi, mutta en saanut osakseni muuta kuin kyselyjä seuraavasta opiskelupaikasta. Anteeksi mitä? Raadoinko vuoden lähes turhaan kohottaakseni keskiarvoani lähes yhdellä numerolla enkä saa kehun kehua? Kyllä nuo nykyvanhukset ovat yksi piikki lihassa, sanon minä. Murr heille! Habloo!
Hain sitten nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkintoa opiskelemaan tuonne lähimaastoon (eli 90km päähän kodistani). Pääsykokeet olivat ja menivät ja ihmeiden ja kummien sattumusten kautta sain kuin sainkin hyväksytyn paperit! Kannatti siis olla seinähullu siellä pääsykokeissa. Tai sitten olin hirmuinen matikkanero, että Albert Ainstainkin jäi kakkoseksi. Joo, ehkä vain olin seinähullu.
Mikä tekeekään perheemme koirasta raihnaisen ja vanhusmaisen? Johtuuko se ruoasta vai siitä, että koiramme on todellakin vanha (huomioikaa ikä: 12vee) ? Mikä saa koivujen lehdet vihertämään? Mikseivät joulukuu ja kesäkuu ole toisin päin? Eikö Joulupukki halua liikkua kesäkuumalla? Onko kuumailmapallossa kuumaa ilmaa vai onko se pelkkää höyryävä happea?
Näihin kysymyksiin saamme vastauksen joltain viisaammalta taholta, jos vain sellaisen pystyy löytämään. Siis toki sellaisen löytää helposti, mutta varmaa on että kukaan viisaampi ei yritä näihin kysymyksiin vastausta. Paitsi kukapa sitä tietää...
Noista joulujuttukysymyksistä tuli mieleen, että voisi alkaa jo joululahjalistaa kirjoittelemaan.

...kun diipadaapa, katuja vain kuljen.

henlei — Tue, 10 Mar 2009 19:48:41 UT

Se on aina yhtä seikkailua kulkea katuja kaupungeissa, joissa harvemmin tulee käytyä. Ne kadut ovat niin tuntemattomia, niin pelottavia ja silti aina takana häälyy kutkuttava tunne, että jospa joskus tähän tiettyyn maisemaan voisi kotiutua. Tai sitten sitä aina vain nauraa sisäisesti, kun jokainen kadunkulma on tuntematon ja jännittävä, uhkaava tai edes kutsut sitä mielessäsi oudoksi kulmaksi. Mitä sen takaa paljastuukaan? Jälleen uusi ihminen! Jälleen uusi katse! Onko se katse ilkeä, tutkiskeleva vai vain tyhjän mietteliäs? Kenties jopa ystävällinen? Ooh, moinen houkka, hän ei edes katsonut silmiin!
Mitä itse kadulla onkaan? Uteliaisuus - saako se voiton? Voih, tässä on liukas kohta! Hetken jo luulin kaatuvani. Huomasiko kukaan? Toivottavasti ei. Mutta toisaalta tämäkin toi lisää pienoista kutkutusta taustalle. Oikeastaan vatsanpohjalle, jos nyt erityisen tarkkanäköisiä ja -tuntuisia ollaan.
Voi, sitä niin tuntee elävänsä, kun on tuntemattomassa paikassa! Tai no, toki jotkut voivat olla noteeramatta näitä jännittäviä hetkiä talsiessaan ugalabugala-tai-minkä-vain-kaupungin katuja. Jotkut vain tarpovat eteenpäin. Mutta jotkut! Jotkut saattavat ottaa ilon tai kauhun irti hetkestä ja nauttia siitä täysin. Hahah.
Kannattaa vierailla erilaisissa kaupungeissa. Ei tiedä, kehen sitä törmää ja kehen jättää törmäämättä. Voi välttyä vahingoilta tai syödä jotain hassua ruokaa hassunnäköisessä liikkeessä. Ja totta kai se ruoka - vaikka hyvältä maistuisikin - vetää vatsan kuralle ja kivelle.
Törmätäkö ameebaan vai mutanttininjakilpikonniin? Kenties jopa oikeaan ihmiseen!
Kannattaa. Erilaiset maat taas ovat kulttuurinähtävyys omassa luokassaan.

...kun TSÄDÄÄMMMMM, loma on täällä taas! Yoossh!

henlei — Sat, 28 Feb 2009 12:30:07 UT

Hahah, miun keskisormi on hieman kuollut tällä hetkellä. Miulle on muodostunut pienoinen pakkomielle eräästä kappalesta, jonka haluan oppia pianolla soittamaan. Kolme päivää on tullut kulutettua pianon kiduttamiseen ja osaan jo jonkun verran soittaa sitä Teh Kappaletta. Uu beibe jee! Tsaptsaptsap...
Lunta sataa aina vain. Olen jo heittänyt toiveet keväästä vähäksi aikaa narikkaan, tuota lunta nimittäin on sen verran että huhhuijjaa. Liekinheittimelläkin saisi viuhtoa tuntikausia, ennen kuin edes puolet tuosta puuterista olisi kadonnut. Mutta jotenkin tuo maisema on aika hellyttävä. Tuollainen pehmeä kerros lunta, koira keskellä hankea vain pää näkyvillä... Hyvä on, myönnän. Heitin koiramme tuonne hankeen. Mutta minulla olikin hyvä syy siihen! Nimittäin... Hetkinen, unohdin syyn. No, menen kohta uimaan tuonne mukaan. Sitä paitsi koira näyttää viihtyvän. Kah, nyt se sai oravasta kaverin! Voi tätä joulunaikaa.
Loma on alkanut vihdoin ja viimein. Suurempia ja maailmaa mullistavia suunnitelmia ei kyllä tähän hätään löydy, ainoastaan tämä viikonloppu on tullut suunniteltua jotenkin. Tai no jotenkin ja jotenkin *virn* Tänään tarkoitus olisi mennä munmon luokse tokaria vilauttamaan ja siitä sitten jäädä sinne serkkutytön kanssa yöksi. Huomenna sitten huomaan olevani yhä munmon luona, autan munmoa ja leikin kilttiä tyttöä. Muahahaa, voin jo tuntea setel... Siis voin jo tuntea oloni rikkaaksi pelkästä auttamisen määrästä!
Ääh, ärsyttävää taas kun pitää alkaa jatko-opiskelujuttuja miettiä. Mihinpä menisinkään kymppiluokan jälkeen? Hmm... Ruotsiin, ehkäpä? Tai minä tiedän! Timbuktuun vai mikä se oli se maa, mihin Edgar aikoi lähettää kissanpennut (tarkoitan nyt Disneyn Aristokatit-elokuvaa).
No, eipä nytkään kovin viisasta tekstiä tullut. Ei voi mitään, hihih.

Kopioin eräältä ihmiseltä. Lukekaa ihmeessä.

henlei — Sat, 14 Feb 2009 18:02:50 UT

Miten sä voit? Lue loppuun niin ehkä opit jotain...

"Kun olin vielä pentu, sain sinut leikeilläni nauramaan ja sanoit
minua omaksi
lapseksesi.
Vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin
sinun Paras
Ystäväsi.
Kun olin tehnyt jotakin pahaa, heristit minulle sormellasi ja kysyit:
Miten sä voit?
Mutta sitten rauhoituit ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni
edessäsi.

Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla
kanssani. Muistan niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin
haaveiluasi. Uskoin, että elämä ei voi olla tämän parempaa. Kävimme
yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla. Kävimme syömässä
jäätelöä ja minä sain vain vohvelin, kun väitit, että jäätelö ei ole
koiralle terveellistä. Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.

Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä, aloit tehdä uraa.
Sinulla oli yhä enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua
innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä.
En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja
riemuissani riehuin oma kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä
rakastuit.

Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti
tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin
onnellinen, kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät,
ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä.
Mutta te pelkäsitte että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin
suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa.

Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset
kasvoivat, olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini,
kun ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten
rapsutuksia, kun sinä enää vain harvoin rapsutit minua. Olisin antanut
elämäni lasten puolesta jos sihen olisi ollut tarvetta. Menin salaa
heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä
lasten kanssa autosi ääntä kadulta, kun palasit töistä kotiin.

Joskus oli aika, kun ihmiset kysyivät: "Onko sinulla koira?" otit aina
lompakosta
kuvani, näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta.
Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen
"Kyllä" ja vaihdoit aihetta.

En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun
aiheutin
rahanmenoa sinulle.
Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin
asumaan, mutta
kerrostaloon,
johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen.
Sinulla on nyt perhe, mutta oli aika,
jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.

Jännitin sitä autoajelua, kunnes saavuimme koirien löytökotiin.
Ilmassa oli koirien,
kissojen,
tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän, että
löydätte
hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena.
He tiesivät totuuden. Miten vaikea on löytää uutta kotia keski-
ikäiselle
sekarotuiselle nartulle.
Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani, kun poika kirkui:
"Isä, älä anna
heidän ottaa
koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita:
ystävyys,
lojaalisuus, rakkaus
ja ihmisen vastuu kaikista elävistä olennoista.

Rapsutit päätäni, et katsonut minua enää silmiin etkä suostunut
ottamaan
kaulapantaani ja hihnaani.
Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.

Kun olit lähtenyt, kaksi kilttiä naista tuli ja sanoi, että kyllä sinä
tiesit
muutosta etukäteen
mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset
rapsuttivat
minua hellästi
ja kysyivät: "Miten sä voit?"

Nämä ihmiset täällä löytöeläintalossa huolehtivat meistä niin hyvin,
kun näillä
aikaa kiireiltään riittää.
Tietysti meidät ruokitaan, mutta ruokahaluni katosi jo pari päivää
sitten.

Ensimmäisinä päivinä, kun joku kulki häkkini ohi, juoksin heti hänen
vierelleen.
Luotin aina, että Sinä tulet ja haet minut takaisin. Että olet
muuttanut mielesi
ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaa
pelastaa minut.

Ymmärsin että minun on mahdotonta taistella ihmisten huomiosta
pentujen kanssa.
Niillä ei ole vielä
hyviä ja huonoja muistoja. Ne ovat leikkisiä ja riemuitsevat. Menin
häkin
takanurkkaan. Istuin ja odotin.

Kuulin askelia, kun ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei
minut
hiljaiseen huoneeseen.
Hän nosti minut hellästi pöydälle, rapsutti korvaani ja sanoi, ettei
minun nyt
tarvitsee enää murehtia. Sydämeni hakkasi ,
kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa. Jotenkin vaistosin, että
vankeuspäiväni
olivat nyt ohi.

Surin, kun tiesin, että hän oli nääntymässä työtaakkansa alle.Tiesin
hänen
liikkeensä etukäteen:
hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassujeni ympärille. Samaan
aikaan
kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
Nuolin hänen kättään, kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän
pisti ruiskeen
suoneeni ja tunsin miten
kylmä liuos valui sisääni..Menin makuulle, katsoin häntä silmiin ja
sanoin hiljaa:
"Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin minua ja tunteeni ja sanoi : "Olen tosi
pahoillani"
Hän halasi minua ja selitti; se on hänen työtään, menen nyt parempaan
paikkaan missä
minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei
enää tarvitse
huolehtia mistään.
Se on todella erilainen paikka.
Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin, että "Miten
Sä voit?" ei
ollut tarkoitettu hänelle.

SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU ISÄNTÄNI, KUN MIETIN
VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI
SINUA, JA VAIN SINUA. ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ JOKU
TOINENKIN
OSOITTAA SINULLE
TÄLLAISTA USKOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ."

Jim Willis 2001

"Jos tämä tarina liikutti sinua, sai palan kurkkuun ja ehkä
kyyleleenkin silmään,
niin muista että tämä tarina on tosi..
Näin tapahtuu joka vuosi tuhansille eläimille, joita on joskus
rakastettu, mutta
jotka hylättyinä lopetetaan eläinklinikalla ja löytöeläintaloissa
omistajiensa
välinpitämättömuuden takia.

Haluamme tarinan kautta muistuttaa että jokaisella lopetattavalla
lemmikkillä on
joskus ollut koti ja perhe johon se on luottanut ja rakastanut.

Emme halua järkyttää emmekä tuottaa surua.
Mutta, jos tarina jättää jäljen sinun tai jonkun toisen sydämeen niin,
että sen
ansiosta yksikin tälläinen tarina saa onnellisen lopun , olemme
onnistuneet.

Kanna vastuusi ja osoita uskollisuutesi myös lemmikkillesi ja kehoita kaikkea
muitakin tekemään niin.

On tärkeää, että ei-toivottujen, hylättyjen eläinten tappaminen loppuu.
Tämä tarina voi pelastaa edes yhden eläimen."

...kun jag är bäkken maailmalta.

henlei — Sun, 08 Feb 2009 11:13:41 UT

Luokkaretki/leirikoulu/opintomatka/mikälie on ohi ja... No enpäs keksi tuohon jatkoa. Tiistaina lähdettiin ja torstai-iltana palattiin takaisin. Nythän on jo sunnuntai, mutta koska olen laiska mammuttimarkkinalainen, kirjoitan vasta nyt. Buahahahaa.
Monen tunnin - eli noin 5 ja puoli tuntia - linja-automatka meni syöden kaikenlaista (epä)terveellistä ruokaa. Opettajaa kiusattiin ja ihmeteltiin kotikaupungin erilaisuutta tähän muuhun ympäröivään maailmaan. Autoja ja ihmisiä sekä ihan hitsipillin korkeita rakennuksia...! Ei täällä päin Pohjoisnapaa, ei täällä päin.
Heurekassa heiluttiin ensin. Formula-juttuja ja kaikenlaista muuta jännää sieltä löytyi. Piti tehdä muistiinpanoja ja juuri ennen Planetaario-esitystä musta tussini katosi! Voihan ja ei D; Eli jos joku on sattunut mustan tussini Heurekan kätköistä syömään, toivon että sylkisit sen sisuksistasi ulos ja lähettäisit osoitteeseen Joulupukin Pääposti, Joulupukin Pajakylä, 96930 Napapiiri. Joulupukki osaa lähettää tussin sitten tänne päin. Kiitos.
Heurekasta sitten linja-autoiltiin hostelliin, jossa meidän oli määrä yöpyä. Ei ollut mikään kulttuurishokki sekään, hyvin siellä viihtyi. Ihmiset olivat mukavia ja ainoa epämukavuus siellä oli suihkuremontti. Kyllä suihku toimi, mutta se suihkun katto oli karmea näky. Ja vessaosastokin muistutti horror-filmiä, kun toinen vessa ei toiminut kunnolla ja valokin sammuili välillä ilman mitään havaittavaa syytä. Huoneemme sijaitsi viidennessä kerroksessa, mutta onneksemme hissi ei ollut epäkunnossa. Toki portaita käytimme - ilmastonmuutoksen estäminen käyntiin! - ja kertaakaan ei tullut niskoja katkaistua niissä. Onnea? Ei, vaan taitoa. Ohohoo~
Seuraavana päivänä (maanantai, tiistai, keskiviikko...) eli keskiviikkona kävimme luonnontieteellisessä museossa ja häröiltiin ja riehuttiin siellä aiheuttaen pahennusta päiväkotitädeissä, jotka olivat tuoneet lapsoset katsomaan bronttosauruksen takapuolta. Luonnontieteellisen jutun jälkeen käytiin lounaalla Pääpostissa. Nirso kun olen, söin yhden ihan SIKAHYVÄNMAKUISEN perunan ja leipää kolmen viipaleen verran. Tai jotain. Voi sentään, että se peruna oli hyvänmakuinen!
Sitten käytiin läpi Sealife - eli se kalajuttu - ja jännää sielläkin oli. Fisuja joka lähtöön, kauniista vielä kauniimpiin! Ja siellä oli sellaisia ISOJA kaloja, jotka katselivat ihmetellen suurilla silmillään oppilaita, jotka räkä valuen ja nenä kiinni lasissa tuijottivat niitä. Ultimate!
Kiroan ihmisen joka keksi shoppailun... Jalkani, oi nuo kuolon runtelemat! Mikä särky, mikä kirous niitä jäyti, kun yli viis', todellakin yli viis'!, tuntia niillä astelin kaupasta toiseen ja takaisin. Ei mikään runous saati sanojen rujous sitä väsymyst' kuvailemaan pystyis'. Oi! Kahdet farkut ja yksi rättipaita tarttui mukaan. Lähes yhdeksänkymppiä - ellei jopa enemmän - tuhlaantui rahaa. Matkasaldoni siis hupeni aika kovaa vauhtia. Mutta hauska ostosreissu se oikeasti oli! Joku kerta pitää ottaa uusiksi saman porukan kanssa.
Ateneumiinkaan ei ehditty sen shoppailuajan venyttyä. Tai no ehdittiinhän me, mutta ei oikein kyetty siellä kiertelemään. Joten istuimme Ateneumin ensimmäisen kerroksen lattialla. Jotkut toki saivat tuolin alleen. Minä en saanut.
Torstai meni hujauksessa. Torstaihin siis kuului Eduskuntatalo-vielairu ja Fazerila, mutta koska olen laiska, en jaksa kirjoittaa ja rasittaa silmiänne enempää hömppölömpöllä. Mutta todellakin, hujauksessa meni kaikki. Ainoastaan kotimatkalla tuntui olevan ajan mukana, vaikka se kuluikin nukkumiseen ja mielenkiintoisiin/omaperäisiin keskusteluihin.
Näinpä niin. Ei taas turhan pitkä viesti tämäkään taida olla.

...kun oi, pitkästä aikaa!

henlei — Sat, 31 Jan 2009 11:51:29 UT

Uhuhuu, aikoihin ei ole tänne tullut tekstiä tungettua. Varsin epäsymmetristä, tiedän!
Ensi viikolla on joku luokkaretki/leirikoulu/opintomatka/tomaattisota Helsingissä. Riehumme siellä kolme päivää kiertäen Eduskuntatalot, Heurekat ja museot läpi. Eipäs kun hetkinen, eikös Heureka ole jossain Vantaalla? Riehumme siis Vantaallakin, oletan.
Nämä "yksityiskohtaiset" selostukset olinpaikastani aikavälillä tiistai-torstai laitan siksi, että jos jollakin on jotain tappohaluja minua kohtaan, sopii tähdätä sontapommilla linja-autoa, jossa matkustan.

Isosseikkailussakin pitäisi jossain vaiheessa viikkoa ( viikonloppua? ) ehtiä pyörähtämään. Viime vuona ainakin siellä oli vallan mahtavan jännää, etenkin kun oli niitä syvällisiä keeskusteluja Raamatun asioista, joista en tiedä edellenkään paljoa juuta ja jaata. Yhtä kaikki esitin olevani jokaisesta sanankäänteestä perillä niissä keskusteluissa ja esitin välillä omia teoriaoita, joista taas muut eivät taas paljoa mitään ymmärtäneet. Hauskaa kuitenkin oli. Parempi olla hauskaa tänäkin vuonna... MuahahahahaHAHAHAAA!

Ulkona on 27 astetta pakkasta ja aurinko paistaa niin että silmät eivät tiedä, pitäisikö sulaa vai jäätyä. Joten ne tyytyvät vain kyynelehtimään liikutuksesta tällaista talvisäätä kohtaan! Ja mitä teenkään tällaisella säällä? Aivan. Istun tietokoneen ääressä ja välillä vilkaisen pihalle, jos joku olisi sattunut pulkan tai jonkin muun talvisen menopelin sinne taikomaan. Eipä ole vielä näkynyt muuta kuin pari lintua ja yksi epämääräinen ninjamakkara, joka tanssi ripaskaa auringonsäteiden tahtiin.

Taidanpa nyt tähän kirjoitukseni lopettaa, nälkä kalvaa jo vatsaa. Ooh, riimi-seppo on taas liikkellä! Lopettaa, vatsaa. Nehän rimmaavat! Joo, menen syömään jotain joka ei liiku eikä pure takaisin. Audieu, mon amis! Or something like that, I think. Piis änd lööv.

...kun pupu tuli taloon.

henlei — Fri, 19 Dec 2008 14:22:48 UT

Juuri niin. Tuo papanoita ampuva purkka-automaatti on vallannut huoneeni lattian valtavalla häkillään ja isoilla vauhtijuoksukisoillaan. Aijaijai, tässähän tuntee itsensä vanhaksi.
Eli kääpiöluppakorvakani saapui taloomme tämän viikon tiistaina. Se on täällä vain sen aikaa, kunnes ystäväiseni löytää asunnon itselleen ja voi kanin takaisin ottaa. Siihen asti... No, elämästäni tulee ehkä mielenkiintoisempaa.
Aikamoinen papanakonehan tuo on. Sen kun päästää häkistä ulos ja antaa temmeltää vähän aikaa, kohta huomaakin että oho, pupuhan on pudotellut palleroita. Ja siivoilemaan siis.
Koira on ihmeissään. Häntä ja korvat pystyssä aina kun pääsee pupun lähelle. Ei murise, ei hauku. Tuijottaa vain kania kasvoillaan "Mikä hitto tuo on?"-ilme.
Noniin, nyt pupu suorittaa Prison Breakia. Pitänee siis mennä lukemaan sille fysiikan oppeja. Ehkä se nukahtaa.

...kun jälleen taas on maanantai ja vatsa sanoo "murr

henlei — Mon, 24 Nov 2008 16:48:45 UT

Katkennut häntäluu, episodi 3
- 21.11.2008, perjantaiaamu -
"Isi mie lähen nyt pysäkille!"
"No voinhan mie siut viedäkin."
"Eikun ollaan nyt egolokisia ja mie voin kävellä ihan hyvin." *laittaa kengät jalkaan, repun selkään, avaa etuoven, astuu ulos, sulkee etuoven, astuu pari askelta ja... TUMPS!*
"AI STN...!" *nousee ylös, horjuu, jatkaa matkaa*

Koko se 750 metrin matka linja-autopysäkille oli yhtä lipottamista. Ojakin hyppäsi eteeni jossain vaiheessa ja meinasin pulahtaa jään läpi uimaan ja seuraavassa hetkessä huomasin kävelleeni takaisin kotia päin. Aavistin siis kohtaloni. Aavistin, mikä minusta tulisi aikuisena. Suunnistaja! Öisten metsien kauhu ja kärsimys, huhuilevien pöllöjen pelkotila ja myrkky, käpyjen ryöväri ja... No joo. Ehkei kuitenkaan. Mutta jotain sen suuntaista minusta tulee. Uskokaa pois.

Sipulikeiton ohje:
Outoa keittoa (ruskean väristä, vetistä)
Kebabbilihaa
Puolikkaita spagetteja
Kokonaisia perunoita (sellaisia keskikokoisia, eli ei isoja eikä pieniä, vaan siltä väliltä)
Sipulustuksia
Vaniliinisokeria siprullinen
Suolaa keittokauhallinen

Tästä lähin yritän olla valittamatta perheemme makaronipainotteisesta elämästä.

Muuta en nyt tähän hätään osaa oikein kirjustaa, pardon mig. Olen niin kiireinen nykyään *mussuttaa joulutorttua*

Oo-mi-tuis-ten o-tus-ten ker-ho! tantan Ja pyörivä pallo

henlei — Mon, 17 Nov 2008 13:43:31 UT

Mitäpä tuota nyt kehtaisi kirjoittaa. Sormet vilisevät näppäimillä kuin ripaskaa tanssiva Väiski Vemmelsääri ja mielessä pyörii vain sana "kirjoita" yhä uudestaan ja uudestaan eli "kirjoitakirjoitakirjoitaTÖÖTkirjoitakirjoitakirjoitaTÖÖTkirj..."
Lunta on satanut aika hirmuisesti. On sellainen kerros tuolla maassa, että varmaan varpaat jo sinne peittyy. Vielä vähän jos sataa, menen rakentamaan lumilinnaa. Kolme lumiukkoa tuolla jo on, harmi vain että niiden takapuolet vain jäivät kun isä ajoi niiden päältä. Er ai pii, Hampero, Luppa ja Sopuli. Luon teidät vielä joku päivä uudelleen.
Mansikoita, namnam. Kävin tuolta meidän mansikkamaalta poimimassa. Kyllä, meillä on yhä mansikkamaa toiminnassa. Se tosin muutti tuonne pakastimeen ja mansikat ovat joissain Tupperware-muoviastioissa. Mutta mansikkamaa kuin mansikkamaa. Onhan ihmisetkin ihmisiä, vaikka nukkuisivat riippumatossa eivätkä sängyssä.
Hui miten outo olo. Sellainen vanha olo. Olen vain kuusitoista vee, ja olo on kuin elämänsä jo nähnyt. Luutkin ratisee ja lonkkaa särkee, selkä on kipeä ja nenä vuotaa kuin Esterin hajonnut vesikannu. Oi, pitäisiköhän mennä peilistä katsomaan onko rypyt jo muodostuneet. En kyllä jaksa. Vanhuus ei tule yksin, ehei *heilauttaa parran olkansa yli*
Nyt kyllä sanasen ja kaksi, kun ärsytys nousee huimaa vauhtia tämän netin kanssa. Jumjumjumittaa pahemmin kuin hajallinen videokasetti. Musiikkia yrittää kuunnella, niin lähes joka viides sekunti "trrrrrrrrprrrr" ja "kshkrrkrrkrr". Ja kun yrittää kirjoittaa jotain, niin teksti ei pysy sormien perässä ja kirjoitusvirheitä kun yrittää korjailla, niin niitä tulee vain lisää. UARH, kohta tapahtuu kauheita.
Murr. Muuten kivaa, tänään en kouluun mennyt, koska olen paha lapsi ja nukuin ainakin kahteentoista. Hihi, olen evil. Paitsi ettei koko päivään ollut tekemistä. Krhm, olen siis istunut koko päivän tässä koneen ääressä. Kuka sen sanoi? D8< Vastatkoon sanomisistaan!
En koko päivää ole istunut, vain pari tuntia. Kohta menen syömään. Buahahahahaa!
Auta armias, jos tämä ei suostu tätä blogiviestiä lisäämään... Pientä uhkailua tähän loppuun siis, hihi x)

...kun kaikesta sitä saakin olla huolissaan.

henlei — Sun, 19 Oct 2008 18:35:08 UT

Rahatilanne, ystävät, koti, erilaiset hullut, perhe, perheen hullut, koulu... Paljon sitä on aiheita huoleen. Puhhuijjaa, voi joku huokaista. Puhhuijjaa tosiaan.
Ennen ei niinkään tullut mitenkään tajuttua, että miten paljon esimerkiksi työpaikan menettäminen voi merkitä. Tai edes se, että työpaikan asiat ovat huonosti ja niin päin pois. Hassua. Ennen tuli vain olkia kohautettua sellaisille uutisille, joissa kerrottiin yli satojen, lähes tuhansien, ihmisten jääneen työttömäksi jokun tehtaan sulkemisen takia. Nyt hävettää moinen asenne.
Työpaikka on kuitenkin tärkeä asia, ja Suomessa on muutenkin todella paljon työttömiä ilman irtisanomisia tai mitään. Uuden työpaikan löytäminen voi olla joillekin todella vaikeaa ja työn löytymiseen voi kulua vuosiakin. Säästöpossun pyöreä vatsa on tyhjä kuin viisi vuotta vanha maitopurkki, josta on jo maidot haihtuneet. Kaikki unelmat ja toiveet jätetään pitkin hampain toteuttamatta ja rukoillaan iltaisin parempaa huomista. Etenkin niillä on vaikeaa, joilla on lapsia. Nuoremmat lapset ovat oppineet sanan "tahdon" ja "saisinko", mutta ei, pakko on pudistaa päätään vastaukseksi. "Ei tänään. Mutta sitten joskus..." Joulu on kireää aikaa niille, jotka ennen ovat ostaneet ja saaneet hirveästi lahjoja. Mutta silti osataan arvostaa vähempääkin, toivon. Ehkä loputkin ihmiset alkavat tajuta, että lahjat eivät ole niin tärkeitä vaan se ihmisten läheisyys. Joo, aika kliseistä, mutta en nyt muutakaan saanut tämänhetkisellä ajatusmaailmalla mieleen.
Monta vuotta samassa työpaikassa ja sitten *puff* "Mitäs nyt, mitäs nyt?"
Mutta kyllä se aurinkokin jossain vaiheessa paistaa : ) Luulisin ainakin.

Nukkumatin unipulveria + puoli vuotta vanhaa kaakaota + pissihätä = sekavaa tekstiä

En tiedä onko tuo taaskaan mitään järkevää tai viisasta tai pysyinkö edes siinä aiheessa, josta miun oli aikomus kirjoittaa : D No tekstiä ainakin tuli ihan kiitettävä määrä, hah. Ja nyt vessaan.

Hihih, otinpas Spindy_chanilta tämän :> Vastatkaa toki

henlei — Fri, 17 Oct 2008 13:17:54 UT

Kerro

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä vai millainen on suhteesi minuun?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Mikä on paras ja pahin luonteenpiirteeni?
05. Uskaltaisitko halata minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?
16. Haluaisitko että välillemme syntyisi jotain ystävyyttä vahvempaa?
17. Miten reagoisit jos suutelisin sinua ja sanoisin rakastavani sinua?

...kun on päivä aurinkoinen tää ja se saa hymyilemään~

henlei — Sun, 28 Sep 2008 09:42:40 UT

”Sie olet Henna muuttunut”
Jo toinen ihminen kun niin sanoo. Ehkä se sitten on totta, alan jo itsekin uskoa. Kyllä tässä on vähäsen tullut muututtua, ehkä vähän enemmänkin. Ei enää synkkiä ajatuksia, ei enää synkkiä mietteitä. Toisaalta niitä on ikävä, kun vielä tuli etsittyä jotain. Nyt olen jo tajunnut antaa asian olla, kyllä tämä tästä. Enää ei ole niin synkkä, uupunut ja liikaa kokenut olo. Tuntuu, että olen lopultakin löytänyt sen positiivisen osan itsestäni. Eli sen, jonka muut ovat sanoneet minussa olevan. ”Henna on aina niin positiivinen.” Olen vain sanonut mikä kuulostaa hyvältä, kannustavalta. Nyt olen sanonut, että mikä tuntuu hyvältä ja kannustavalta. Sanonut miettimättä sitä, miten selviän tästä hetkestä eteenpäin. Tuntuu niin tasaiselta. Tuntuu niin aurinkoiselta. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että se aito hymy, jonka muut näkevät, on todellakin niin aito, että myös minä tunnen sen.
Synkkiä hetkiä toki on. Mutta ei yhtäjaksoisesti, kuten ennen. Ei, nyt on parempia hetkiä aina välissä ja ne tuntuvat jotenkin valaisevan kaikkea niin ettei mikään vaikuta niin pimeältä. Tunnen päässeeni masennuksen yli. Olen päässyt siitä yli. Ihanaa kirjoittaa se, sanoa se.
Hymy notkuu koristamassa muuten niin tylsähköä naamaani. Ei naamavärkki kaikkea määrää, senkin olen jo aikoja sitten tajunnut. Nyt vasta sisäistänyt. Minulla on ystäviä. Minulla on monta ystävää. Monta rakasta, ihanaa, todellista ystävää. Kaikki ovat kauniita omalla ihanalla tavallaan. Kaikki ovat tärkeitä.
Tästä vielä noustaan. Suunta on eteenpäin, mutta kukaan ei kulje yksin. Aina on joku johon turvautua, vaikkei siltä tuntuisikaan.

Ai mitä ihmettä tämä tällainen teksti meinaa? No en minä tiedä : D On vain tällainen fiilis, anteeksi vain. Ei, en ole tällä hetkellä lääkityksen alainen. Enkä käytä huumeita. En alkoholiakaan. Suhteellisen terve nuori olen ja ylpeä siitä. Todellakin. En aio kaatua nyt. Jos nyt onkin niin, että tämä tunne on väliaikainen ja en olekaan päässyt masennuksesta yli, niin ainakin voin nyt ottaa ilon irti kaikesta. Hah vaan siis ;>

Ai niin ja totta kai itken kanssanne otsikon karmeaa riimittelyä. Tai oikeastaan nauran xD Lastentarha-aikaisia omakeksimiä lauluja vaaleanpunaisesta elefantista. Pyydän anteeksi, jos se sai teidät jotenkin... oudolle päälle? Raivoamaan?
...pitäisiköhän vielä harkita sitä psykiatria...

Kopioitu

henlei — Sun, 28 Sep 2008 09:11:47 UT

1. Voisitko halata minua?
2. Voisitko suudella minua?
3. Voisitko nukkua kanssani?
4. Voisitko olla ystäväni?
5. Voisitko varastaa minulta?
6. Voisitko itkeä takiani?
7. Voisitko tappaa minut?
8. Voisitko kopioida tämän, niin voisin …

...kun nälkä on eikä mitään tee mieli.

henlei — Sun, 21 Sep 2008 19:21:25 UT

Mistä johtuneekaan sellainen olotila, että nälkä on suurempi kuin Hannibalin porkkanamaa, mutta mitään ei siltikään tee mieli. Ei sitten mitään. Keksit on yök, lihapiirakat on yök, leivät on yök, varsinkin hedelmille vieläpä tuplayök. Kyllä muuten varmasti maistuisi, mutta ei nyt, ei nyt kun nälkäkin on. Tuntuu, että mitä ikinä kurkkuun tunkee, se samantien takaisin ponnahtaa. Uhuhu, voihan lentävä puliukko, outouksia maailma täynnä.
Mikä siis syynä? Onko ilmastonmuutos todellakin asia, joka vaikuttaa kaikkeen? Vai johtuuko tällainen olotila jostain sopimattomasta ruoasta, kenties perunoista ja jauhelihakastikkeesta? Hmhm, mielenkiintoista tai ei, taidanpa juoda vahvaa kaakaota. Jospa se helpottaisi.
Ja voihan ei! Nukkumaanmenoaika meni jo pari tuntia sitten. Voi kyynel. Hyvää yötä ja päivää ja iltaa ja aamua ja kaikkea muuta hauskaa siis. Adiosh~~

Tyhmyystestinen

henlei — Sun, 21 Sep 2008 11:52:31 UT

Laske siis montako rastia saat.
1. [ x ] Olet meinannut tukehtua veteen.
2. [ x ] Olet kompastunut alas portaita.
3. [ x ] Olet kävellyt päin ovea.
4. [ x ] Olet työntänyt ovea väärään suuntaan.
5. [ x ] Olet kävellyt seinää päin.
6. [ x ] Olet kaatunut kävellessäsi portaita ylös.
7. [ x ] Olet hypännyt jostakin pois.
8. [ x ] Olet ollut shokissa.
9. [ x ] Olet laittanut metallia/alumiinia mikroon.
10. [] Olet joskus mainosten jälkeen unohtanut mitä ohjelmaa olit katsonut ennen mainoksia.
11. [ x ] Olet unohtanut mitä toinen on juuri sanonut.
12. [ ] Perheesi/kaverisi kutsuvat sinua blondiksi.
13. [ x ] Et aina ymmärrä vitsejä tai sinulla kestää pitkään ymmärtää ne.
14. [ x ] Olet vuotanut verta etkä ole itse huomannut asiaa.
15. [ ] Olet pitänyt jotakin vaatetta koko päivän väärinpäin etkä ole huomannut asiaa.
16. [ x ] Olet työntänyt veitsen paahtimeen.
17. [ x ] Olet leikkinyt tulella.
18. [ ] Olet jättänyt uuniin ruoan ja sait sen palamaan sillä unohdit että ruoka on uunissa.
19. [ ] Olet astunut hiustensuoristimen taikka kihartimen päälle sen ollessa päällä.
20. [ x ] Sinun piti käyttää laskinta, taikka sormiasi laskiessasi alla olevaa vastausta.

Kerro saamasi x-määrä viidellä, niin saat selville kuinka tyhmä olet prosentteina! HUOM! Tämä on leikkimielinen.

75 % :’D

...kun selostanpas huonoista ja hyvistä opettajista :> H

henlei — Wed, 17 Sep 2008 17:26:53 UT

Koska nyt iltani on suhtkoht köyhänlainen, niin päätinpäs rustata listan opettajien huonoista ja hyvistä puolista. Tai jotain sinne päin. Eli jos joku opettajaksi aikoo tai jotain, niin en mie tiedä, kai tämä kannattaa lukea. Tai ehkä ei. No jos miun lempiopettajaksi aikoo, niin lukekaa toki ja ottakaa opiksenne. HAH.
Ja en toki nyt tänään tätä tekstiä rustannut, vaan aikoja sitten. Rustasin tämän listajutun silloin, kun dinosaurukset jylläsivät mummoni perunamaan. Niinpä niin ja töttöröö. Epäjärkevää tekstiä jälleen kerran? Nooo... jossain määrin kyllä :'> Hihi.

HUONO OPETTAJA

* Alentava käytös
Jotkut opettajat osaavat vaikuttaa todella ylimielisiltä :'D He olettavat yleensä oppilaiden osaavan asian jos toisenkin eikä jää selittelemään, vaikka kysymyksiä kuuluisikin takarivistä asti.

* Kuuntelen. En.
Viittovat kädet, joihin opettaja ei kiinnitä huomiota. Lopulta kehiin astuvat möläytetyt kysymykset, joita opettaja ei ota kuuleviin korviinsa. "Ope!"-huutoja kaikuu pian ympäri luokkaa, mutta opettaa korottaa vain ääntään ja mulkoilee oppilaita olemaan hiljaa. "Kysykää tunnin lopussa jos on kysyttävää." Mutta kas vain, kello soi, tunti loppuu ja tiedettyhän on jo pitkään, että todella harva oppilas jää tunnin jälkeen luokkaan kyselemään asioita. Niinpä luokasta poistuu joukko, jos mahdollista, vielä tyhmempiä puupäitä kuin sinne mennessä.

* Ainainen uhkailu ("Nyt jos et vastaa tällä tunnilla kertaakaan oikein, voit olla varma että jälki-istuntoa tulee!)
Kyllähän opettajan joskus on pakko jälki-istuntoa vilauttaa, mutta se menee jo yli, jos joka tunti kuuluu uhkaus jos toinenkin. Ja useimmiten uhkaukset jää toteuttamatta. Tyhjiä sanoja vailla tekoja. Auttaako se oppilaita rauhoittumaan? Ehei. Kannattaa jo ensimmäisellä jälki-istuntouhkauskerralla tehdä selväksi, että jo oppilas ei esim. jostain syystä pidä leipäläpeään siivona kirosanoista, niin jälki-istuntoa myös tulee. Kannattaa myös ilmoittaa jälki-istuntouhka napakasti, ei laajasti kaartelemalla. Ja voi herttinen sentään, kuka ihme typerys antaa jälki-istuntoa, jos oppilaalla on housut, joista lähtee pieni kahiseva ääni joka kerran, kun oppilas takamustaan liikauttaa? Jokin raja jälki-istuntojen syilläkin.

* Lepertely ("Kullannuppusetpuppuset, kuunnelkaapas nyt pienillä ja sievillä lapsenkorvillanne opettaja-tätiä.)
Siis kyllähän se lepertely alkuun voi vaikuttaa hauskalta ja kivalta, mutta vuodessa yksi jos toinenkin oppilas oppii inhoamaan sitä. Alemmuudentunne kasvaa yhdessä jos toisessa oppilaassa, kun haninuppusia ja pupusia tippuu opettajan suusta, toisin kuin oikeita nimiä. "Ope, tiedätkö sie edes, mikä miun oikea nimi on?" "Totta kai, kultapieni. Olet Paavo." "...olen Harri."

* Vaivaantunut seksivalistaja ("No katsokaas... kun se mies tekee sitä... ja nainen tekee... niin... niin sitten... joo... ja sitten... lapsi... niin...)
Tästäkin pitää mainita, anteeksi vain. Jos joku opettaja joutuu pitämään seksivalistusta, niin valistakoon myös niin, että tyhmemmätkin tajuaa, minne se kortsu oikein pitää laittaa.

* Ylikorostettu huumorintajuttomuus (*naama on vakavana koko ajan*)
Opettaja se vaan papattaa tasaisella äänellä ja naama on kuin pulu olisi pas... sylkäissyt suoraan suuhun. Murhaava mulkaisu jokaista oppilasta kohden, joka edes uskaltaa avata suuta. Vaikkakin vain haukotellakseen.

* Ylikorostettu huumorintaju (*nauru raikaa, sanoit sitten mitä tahansa*)
"Opettaja, pitää päästä vessaan" *purskahtaa räkäiseen nauruun, jonka voimasta putoaa tuolilta lattialle ja vierii opettajanpöydän alle*
...siis todellakin, tuo jos mikä ei opeta mitään. Ehkä se saa oppilaatkin purskahtamaan nauruun, mutta voin vannoa, he nauravat vain ja ainoastaan opettajalle itselleen, ei sille syylle, mille opettaja nauraa.

* Ai mikä rentous? (*muistuttaa rautakankea*)

* Karjuminen ("No nyt S*****A OLKAA P******E HILJAA! HILJAAHILJAAHILJAA!!!" )[/size]
Ääntä toki kannattaa käyttää, mutta miusta vähän tuntuu, ettei oppilaat tykkää, kun tärykalvot hajoaa :'D Karjuminen/kiljuminen/huutaminen = ei hyvä. Ei todellakaan hyvä. Se kertoo opettajasta vain sen, että hermot eivät kestä paljoa. Ja siitähän oppilaat tuppaavat innostumaan.

* Liian hiljainen ääni (- - - - ("ai mitä sanoit?" ))
Meillä oli viimeiset kaksi vuotta opettaja, joka puhui niin, että eturiviläisetkin valittivat, etteivät kuulleet mitään. Jos joku aivasti, niin jokainen oppilas opettaja mukaanlukien meinasi aina laskea housuihinsa, sillä ääni oli kuin olisi istunut korva atomipommissa kiinni tämän räjähtäessä. Voi herranjestas, mitä oppilaat voivat oppia pelkän taulun peruseella jos selitystä ei kuulu?

* Silmätikuksi on aina kiva joutua, eikös?
("Kuka ihme tämän on tehnyt? Ei, et se sinä ollut, Minna... Tero! Heti tänne! Ja älä huoli Minna, ei sinun Teroa tarvitse puolustella. Kyllä minä nämä tapaukset tiedän." )
Eturivissä oleva Minna katkaisee vahingossa yhden koulun viivoittimista ja vie sen opettajan pöydälle. Opettaja huomaa tapahtuneen, mutta kääntää selkänsä luokkaa päin "kirjoittaakseen taululle". Kääntyessään takaisin pöytäänsä päin ilme on kuin lottovoittajalla, iloisen yllättynyt. Siitä sitten seuraa syyttävä sormi korostettuna julmalla, itsetyytyväisellä ilmeellä. Ja kehen se sormi osoittaakaan? Minnan ohitse takarivin Teroon, opettajan silmätikkuun. Lappu kouraan ja rehtorin puheille "rähinöinnin ja tunninhäiritsemisen" takia. Minnan vastalauseet eivät vaikuta asiaan mitenkään, tyttö saa vain osakseen säälivän katseen ja pettyneen päänpudistuksen.
Jo tyhmemmänkin pitäisi tajuta, että jokin tuossa asiassa ei oikein ole oikein. Eli jos joku opettajaksi aikoo, herranjestas, koittakaa nyt kohdella oppilaita tasa-arvoisesti.

HYVÄ OPETTAJA

* Nauttii työstään

* On rento

* On aito
Jos opettajaa vatuttaa, niin saa kai hän osoittaa sen? Mutta hyvä opettaja ei koskaan pura kiukkuaan oppilaiden rääkkäämiseen. Meillä oli kerran matikanopettaja, joka sanoi aina suoraan tunnin alussa, että häntä ärsytti. Sen ilmoituksen jälkeen osasi meidän luokkakin olla tavallista hiljempaa ja kohteliaampi. Mitä nyt joskus tuli kokeiltua, että missä vaiheessa opettaja oikein räjähtää.

* Huumorintajua löytyy sopivasti
Ei liikaa, ei liian vähään. Huumorintaju on sellainen, että opettajan tunnistaa jo ihmiseksi. Osaa heittää huulta oppilaiden kanssa, saattaa oivaltaa itsekin jonkun hauskan jutun ja osaa nauraa aidosti, jos joku oppilas möläyttää vahingossa jotain hauskaa.

* Rohkea, selvä ääni
Jos opettaja nauttii työstään, se kuuluu myös äänestä. Kun opettaja puhuu selvästi ja vaikuttaa olevan kiinnostunut selittämästään asiasta niin häntähän kuuntelee mielellään.

* Luottamus oppilaisiin sekä rehellisyys
Tarkistaa läksyt, mutta ei joka kerta. Jos koulussa on tapahtumassa jotain suurta ja mullistavaa, kertoo siitä oppilaille, eikä salaile asiaa koska tykkää leikkiä salaperäistä. On rehellinen ja osaa nähdä oppilaiden hyvät puolet. Osaa myöntää virheensä ja ottaa niistä opiksi. Opettajan työkin on oppimista, eikös? Puolustaa oppilasta, jos se on tarpeen.

* Tasa-arvo kunniaan!
Tietysti luokassa saattaa olla joku oppilas, jota pitää kohdella vähän ystävällisemmin, mutta jossain se raja kuitenkin kulkee. Ei se kuitenkaan oikeuta toisten luokan oppilaiden syyttämiseen teosta, jonka se yksi tietty oppilas on selvästi tehnyt.

* Urheudestaan luottamus palkitaan ...tai jotain
Opettajat, jotka eivät uskalla puuttua kiusaamistilanteisiin vaan kääntävät selkänsä, kertovat ainoastaan, että puhetta kuuluu mutta mitään ei tapahdu. Kannattaisi opettajien joskus kokeilla puuttumista tilanteisiin, jotka edes näyttävät kiusaamiselta, vaikkeivat sitä olisi. Kunnioitusta nimittäin heruu puolelta jos toiseltakin. Ja miksei se ehkäisisi edes vähän oikeita kiusaamisia.

* Vaihtelevuutta oppitunteihin
Tuskin kaikki jaksavat samanlaisia tunteja vuoden ympäri. Joskus on siis hyvä tehdä jotain muutakin ja pitää motivaatiota yllä. Lautapelejä (terveystiedontunneilla seksialias ja lapsentekopeli olivat meidän luokalla suosittuja *vinkvink*), elokuvia (englannissa tuli tuijoteltua englanninkielisiä elokuvia ja niistä kyllä tuli opittua), Muumi-animaation katsomista ja ties mitä. Kaikkea kehittävää, ei asian tarvitse opetettavaan aiheeseenkaan liittyä. Joulukoristeita ja -kortteja on kiva askarrella ja niiden tekemisen lomassa oppilaat saisivat jutellakin keskenään, vaikkeivat mitään aikaan saisikaan.

* Kiristys, uhkailu ja lahjonta - lapsen kasvatuskeinot
Luokanvalvoja opetti tuon miulle : D Itse tosin kannatan vain tuota lahjontaa. Ja mikä tehoaa? Karkit. KARKIT. Ja joskus opettaja voi viedä oppilaat vaikka jäätelölle, jos koulun lähellä on joku jäätelökioski tai koulu on kävelymatkan päässä kaupungista tai itse kaupungissa tai jotain sinne päin.

* Tilaa oppilaiden luovuudelle
Ei aina ennaltamäärättyjä kaavoja, miten jokin pitää tehdä. Vaihtoehtoja on aina kiva valita ja jos saa itse päättää, miten jonkun työn tekee, niin bra~ Häirikötkin saattavat paneutua innokkaasti moiseen tehtävään. Toki on myös parempi olla varalta joku suunnitelma jonkun työn toteuttamisesta, jos joku ei sitten saakaan mitään luovuudenpuuskaa. Hyvä opettaja auttaa aina.

...kun "Ai mitkä ihmeen käytöstavat?"

henlei — Mon, 08 Sep 2008 16:05:51 UT

Aijaijai, on taas tullut törmättyä ties minkälaisiin nuorukaisiin ja vanhukaisiin, jotka tuntuvat vain elävän röyhkeyksienstä voimalla. Röhröhiä ja röyhröyhiä kuuluu aina ruokapöydästä toiseen ulottuvuuteen asti kun pienet nassut vetävät itseensä ruokaa hätkähdyttävällä vauhdilla. Viis siitä, että joku muu haluaisi ruokaa, kunhan oma vatsa vain täyttyy aina kaulaan asti :3 Ja esimerkkihän tuokin vain oli, mutta kokemuksen kautta senkin tähän vetäisin.
Jep, käytöstavathan ovat vallan mukava juttu. Se antaa ihmisestä hyvän vaikutelman ja hymykin voi nousta omaan suupieleen kun kohteliaasti vastaantulevalle rouvashenkilölle hattua nostaltaa. Ja tottahan se vähän karulta kuulostaa, jos esim. joku jossain hienossa ravintolassa (ABC:n huippuravintolat~~) kesken ruoan nousee ja "Anteeksi hyvä herras- ja rouvasväki. Missä on paskahuussi?"
Ja kuten aiemmin taisin jopa mainita, omia kokemuksia löytyy. Kuka hemmetti on antanut miehille luvan unohtaa "Naiset ensin" -periaatteen? Entisessä koulussakin oli meidän luokassa varsinainen röyhkimysten kerho, kun pojat rynnivät aina ensimmäisinä luokkaan ja syömään ja joka paikkaa, vaikka olisikin voinut tytöt laskea itseään ennen ovesta sisään ja ulos. Herttinen tätä nykynuorisoa, vanhuksista onneksi suurin osa uskaltaa edes tervehtiä. Toista se on pojilla ja tytöillä myös. Hurr, jos minulla olisi edes vähän enemmän habaa, niin se olisi heissulivei ja selkään vaan!
Oli miulla kyllä jotain järkyttävämpääkin kertomista, mutta tuo ulkona heiluva sateenkaari kiinnitti huomioni liian pitkäksi aikaa. Sen takia siis tämä teksti on vähän sekavaakin. Tai silleen hassusti. Ja nyt se sateenkaari katosikin. Heihei siis, värikäs sateenkaari, tule toki uudestaankin käymään~! Ja sinä myös siellä. Juuri sinä! Sinä punalakkinen pieni poika. Ai tonttu? Eihän vielä ole joulu! Voihan kauhistuksen kanahäkki, missä onkaan joulukuusemme? Missä on jouluvalot? Ai yhä pihalla? No niinpäs onkin, hupsis vain... Yhäkö on kesä vai joko ollaan syksyssä? Vieläkö järvissä on sopivan "lämmintä" vettä uimiseen? Jaksaisiko tänään vielä lähteä rullaluistelemaan? Entä muuten vain ulos? Mitäköhän keksisin seuraavaksi kirjoittaa? Ja milloin kaakaotalous valloittaa maailman?
Kuten jo monissa paikoissa todettu on: Se selviää ensi jaksossa~ Siis jos selviää.... muahahahahaa!
Hyvää Joulua kaikille :')

...kun puh-huijjaa.

henlei — Sat, 30 Aug 2008 21:34:46 UT

On synkkä ja myrskyinen yö... Tai no, ainakin pimeä. Ulos ei näe, ei sitten yhtään. Ikkunastakin möllöttää vain oma kuvajainen kasvoillaan varsin omahyväinen virne. On yö ja kaikkihan tietävät, mitä se meinaa! Taikaukkelien aika on koittanut, Supermanit, Joulupukit, Spidermanit, Vituiksmänit, Kissanaiset, Neljät ässät ja Spermapankit heiluvat tuolla yössä kaupunkien katoilla. Niinpä, te onnekkaat kaupunkilaiset. Talot ovat kaupungeissa niin lähellä toisiaan, että kengurukin pystyy loikkailemaan katolta toiselle. Toista se on täällä maalla. Teräsmieheltäkin loppuu patterit kengänpohjista, kun koettaa täällä löytää taloja ja niiden kattoja, jotka loikkimiseen sopivia olisivat. Aijaijai tätä maalaiselämää. *lainaa Mirgulta henkselit ja paukuttelee niitä*
Mutta kyllä meiltä maalaisiltakin oma supersankari löytyy. Jorma-Erkki, Erkki-Jorma, Eräjorma, Puu-ukko, Henkseli-Neuvos, Kurpitsapää, Superduperman... Lukemattomia sankareita maalaislämän varsin värikkäässä historiassa. Jorma-Erkki / Erkki-Jorma / Eräjorma, yksi ja sama henkilö vai kenties kolme ja vieläpä eri henkilö? Ken tietää, mutta näillä kulmilla herra tunnettu on. Ja mikä supervoima Jorma-Erkissä piileekään? Se on jotain mystista, jotain salaperäistä, jotain tuntematonta... Ja todellakin tuntematonta, sillä supervoimaa ei tiedä edes Jorma-Erkki itse. Tai Ken ehkä saattaa tietää, mutta voi myös olla, että Ken ei tahdo kertoa tietoaan muille. Ei edes viidestä eurosta.
Kello on reikäreikäkolmekymmentä ja on sunnuntai. Tänään on siis aika lähteä isin ja veljien kanssa elokuviin katsomaan uusin Batman-elokuva. Batman on kyllä sellainen supersankari, jota ei voi olla huomaamatta jos hän seisoo päivänvalossa keltaista seinää vasten ja pitelee käsissään kirkkaanpunaista Tiivitaavi-käsilaukkua ja Vilijonkan auki olevaa sateenvarjoa. Muuten niin vakava mies, mutta ah niin muotitietoinen.
Ja höpsistä vielä. Ilta on vielä nuori. Lähdenpä siis jumppaamaan etupihalle. Kenties saatan jopa törmätä Mauno Mansikkaan, maailman maukkaimpaan mansikkaan!

...kun ähäkutti! ;>

henlei — Thu, 21 Aug 2008 20:09:39 UT

Näyttelemisen jalo taito. Ahhai, monet ihmiset näyttelevät päivästä toiseen oikeassa elämässäänkin, eivätkä edes haaveile pyrkimisestä johonkin teatterikouluun. Miksi kutsutaankaan ihmistä, joka on vilpitön ja rehellinen täydestä sydämestään? Kenties harvinaiseksi?
Tämän hyvin pitkän ja paikoin köyhän, paikoin arvokkaan elämäni varrella on tullut huomattua yhtä ja toista muista ihmisistä. Kyllähän ihmiset rehellisiäkin osaavat olla ja aitoja, ei sitä käy kieltäminen, mutta niin moni tuntuu salaavan taidokkaasti asioita itsestään ja saavan tietyllä näyttelemisen taidolla sen, mitä haluaa. Hassua kyllä, jotkut ihmiset *krhmeliminäkrhm* eivät osaa kovin hyvin näytellä todellisessa elämässään saati teatterilavalla. Ja jos he yrittävätkään, heidän otsaansa leimataan välittömästi sana ärsyttävä tai kenties jopa helppo pala.
Ja kuten nyt näyttelemisen ilosta on niin suuri asia tullut, jos joku vahingossakaan on vilpitön, on kuitenkin aina joku, joka supisee kateellisena selän takana. Onhan tuota telkkaristakin tullut joskus joitain sarjoja katsottua, missä kotiäidit tappelevat paremmuudestaan; lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen; pidetään hyvää huolta perheestä ja muista; välitetään jokaisesta ihmisestä. Ja vain siksi, että itse näyttäisi paremmalta. Hah. Kaikenlaista.
Hurr, mutta kuinkas muuten, kun niin moni näyttelee sankarillisesti osaansa tässä maailman mullistavassa ikuisuudessa, heikoimmat tallautuvat toisten jalkoihin.
Ja voihan uuuuh, ajatus tykkäsi taas katkaista vaaleansinisen nauhansa ja kadottaa sen syvemmälle tyhjän pääkoppani pimeyteen. Kenties tämä viesti sisältää paljon enemmän sekavampaa tekstiä kuin tavallisesti *köhköh* Mutta nääh, ei se pilloo. Luulisin. ...vai? Ai että minun pitäisi painua jonnekin helvatan teatterikouluun? No voi herttinen, teen sen vasta silloin kun lentävä lehmä laskeutuu alas taivaasta ja ojentaa minulle kirjekuoren from Nevada. Mutta juu, ei rehellisyydestä tätä neitiä palkita voi. Osaan hyvinkin näytellä isälleni hyvin kilttiä ja viatonta, jos jotain vahingossa hajoitan. Ja näytteleminenkö kuulostaa valehtelemiselta? No eikä, niissä on aika monen kirjaimen ero! Ja kyllä sisältökin... No niin ja joo. Kenties tietyissä tilanteissa... Tai sitten ei. En kyllä tiedä... No_ihan_sama. Murr ja töttöröö vielä!
Arrh tätä elämää. Sisällöltään joskus varsin sotkuinen. Ohhoi, Boulevard Of Broken Dreams, täältä tullaan!