samuelvasy

• Jaa

perjantaina, 4. syyskuuta 2009, klo 09:18

Voimaeläimet


Suljin silmäni.
(osa1)
Olin sillalla. Katselin ympärilleni ja havainnoin: joka puolella oli pupuja! Totesin ääneen: miljoona pupua! Huimaa! tuumiskelin ja hymyilin jakoavaimena. Aurinko paistoi, joki kimmelsi, ilmassa oli kauniin kesäpäivän vihreää ruohontuoksua. Ihmettelin pupujen ääretöntä määrää ja ilmeisesti viereinen pupu kuuli ajatukseni ja sanoi: -Itsekin olet pupu joten miksi ihmettelet kaltaisiasi?
Ilmeeni on täytynyt tulvia epäuskoa sillä pupu huokaisi ja sanoi: -Tule! ja lähti loikkimaan sillalta joenrantaan. Seurasin pupua ja äimäsin: jokapuolella oli pupuja - lurppakorvia, ruohoa pupeltavia, pystykorvia, tarkkailevia, herkiä neniä värisemässä iltapäivässä. Pupu pysähtyi joen rantaan ja totesi: -Katso! Kurottauduin veden ylle ja kas, mikäs muukaan kuin pupun naama sieltä tuijotti!! Heilutin korvaa ja peilikuvan pupun korva heilui! -No johan nyt on...., hämmästelin ja ympärillä olevat puput naureskelivat hölmistyneelle ilmeelleni.
(osa 2)
Huomasin istuvani rannalla, palavan nuotion ympärille asetetuilla tukeilla, valoisana kesäyönä. Tunnistin rannan lapsuudenaikaiseksi kesäleiripaikaksi jossa olin viettänyt ala-asteen aikojen kesinä viikon joka vuosi. Läheisten kuusien lomitse tuli harmahtava susi, ehta suomalainen, sellainen joita näkee lapin dokumenteissa. Susi käännähti ympäri, katsoi taakseen ja kysyi äänettä: -Tuletko?
Nyökkäsin ja samantien eteeni ilmestyi mynthonin siniset huskyn silmät. Syöksyin niiden sisään ja samassa huomasin juoksevani suden perässä talvisessa tundrassa. Yht'äkkiä katsoin tilannetta uudesta perspektiivistä, ylhäältä: näin suden ja huskyn juoksevan peräkanaa kohden pohjoista. Kuusien tumma vihreys kietoutui talviseen keskipäivän hämärään. Näin myös hieman pitkin nokkaani ja naakan ymmärrys hulvahti lävitseni. Nostin katseeni ja laskeuduin huskyyn.
Olimme pysähtyneet. Susi oli saalistanut pupun, verinen ruumis lojui välissämme ja susi selitti: nälkäänsä saa syödä muttei koskaa huvikseen tappaa! Pupun henki joka oli nousemassa ylöspäin, pysähtyi ja katsoi minuun, nyökäten olevansa samaa mieltä.

Olohuoneessa tuijotin makuulta ikkunaan, ilta oli hämärtymässä. Ystäväni sanoi myöhemmin katsoneensa sutta ja vain ulvonta oli puuttunut.

(osa 3)

Kyseisistä tapahtumista oli kulunut vuosi, kunnes nuo silloin erilliset asiat hitsautuivat yhteen: intiaanien parantavan pyörän mukaisesti olin saanut tunnukseni. Pupu herkkyyttä, Naakka näköaloja ja Susi voiman tähden.

Toteemini oli rakentunut.

==================================================- =======================

Kyseinen tapaus sijoittuu ajanjaksoon 1997-98.

Lähteet: Carlos Castaneda - Don Juanin opetukset ja Läski-Freddy kissa, 250 mikroa.