samuelvasy

• Jaa

sunnuntaina, 18. lokakuuta 2009, klo 11:59

Joupatijou!

Joskus sitä törmää ihmisiin jotka eivät ymmärrä käsitettä hiljaisuus. Tuntuvat ajattelevan ääneen, kaikki mahdollinen on puhuttava, tuskin kuuntelevat eli kyse ei edes ole keskustelusta, kunhan on vain jäänyt ääni päälle . Saisivat joskus joutaa tilanteeseen jossa on äänitetty pari tuntia omaa höpötystänsä ja teipattaisiin suu ja laitettaisiin nauha pyörimään: jotta jaksatko itsekään kuunnella itseäsi?? .

Vielä tätä tilannetta jaksaisi kestää jos sieltä tulisi jotain tolkun tekstiä, asiallista asiaa, tärkeämpää sanottavaa....vaan ei, puhdasta paskaa, silkkaa höpötystä, omaan ääneensä rakastuneen ihmisen tauotonta löpinää.

Entäs kun menee sanomaan jotta voisitko hetken aikaa olla vaiti, hiljetä vaikkapa kuuntelemaan tuulen suhinaa niin jo vain loukkaannutaan verisesti, ja se puhe alkaa vuotamaan siitä kuinka jotkut eivät sitten antaisi toisten edes puhua........

Voi herramanjee, pakko se on vaihtaa pöytää, huonetta tms, vaan mitäs teet jos ollaan busissa, tahi jossain muussa pienessä liikennevälineessä? Silloin ei auta kuin kärjistää, järjestää joukkokous, käyttää demokratiaa ja vaientaa kyseinen ihminen äänestämällä. Siinä sitä sitten istutaan koko revohka tuppisuuna, mökötetään, näytetään kieltä ja mieltä.

Ja minä kun vain halusin taukoja, että edes hengittäisi välillä.........saa toki puhua paskaakin, ajoittain se on oikein viihdyttävää mutta rajansa kaikella. Miksiköhän näitä muuten voisi kutsua, näitä puheaddikteja, jotta voisi perustaa näillekin omansa anonyymit jotain.....höpöttäjät? AH:n 12 kohdan ohjelmaa vaan väsäämään , jos silleen pienestä aloittaisi, vaikkapa viiden minuutin hiljaisuudesta saisi ekan merkin, siitä hyvästä voisikin jo pari tuntia höpöttää, seuraava askel voisi olla vartti hiljaisuutta.
Monille olisi tämä tuskallinen paikka, hikeä vuotaisi, kieli tärisisi käsien sijaan, puhe kutkuttelisi kurkunpäätä, pastillia olisi syötävä tauotta... saattaisi ruoka tulla siihen sijaan, suu täynnä puhuminen kun on huomattavasti vaikeampaa, tosin ammattilaishöpöttäjälle ruoka-aika ei merkitse taukoa, vain hieman epäselvyyttä ulosantiin.

Puheenpito on hieno asia, äänien tuottaminen sinänsä kivaa vaan kyllä vaikeneminen on kultaa! ja hiljaisuutta kun ei ole olemassa absioluuttista niin kuunteleminen on tärkeää! Saattaa vaikka oppia jotain, joskus, vaikkapa tunnistamaan linnunlaulua. Tahi kaupungissa kuulla V-8:n murahduksen, elähdyttävä ääni .
Vaikenen täältä tähän, vielä tuohon loppuun aiheesta siinnyt runonlainen,

Sus'

Hiljaisuuden kautta rakastan

Hölyinen pöly laskeutuu ympärilläin
kasapäin paskaa suoltavat sun useat suut
Satojen sanojensa vangiks' mä jäin
kuinka ovat selvinneet toiset, nuo muut

Sillä tiedän sinulla uhreja olleen
miehiä uljaita kauttasi kulkeneen

Tauoton suollos jatkuu vain
sisällötön tuotos, puhe pyörryttävää
Etkö edes pidä taukoa lain
Mistä saan jotain hämäännyttävää

Sillä jos sinut loukkaannutan
tiedän, kohtaan kuoleman

Oikean noidan kohdannut olen
Jumalat iskekööt jos valehtelen
Lumoustansa käydä rikkomaan
lie mahdoton, ylen vaikeaa

Jaarittelunsa jankkaava juovuttaa
minut hulluksi tekee, vaan luovuttaa
en saa, uneen vaipua, nukahtaa
silloin ikuisuuden kanssaan joudun jakamaan
'

Sillä jos luokses putoan
tiedän, se täyttymys on taian

Hoksaan, keksin kysymyksen mykistävän
tulvaan hetken tauko, juoksen, pakenen!
Kuulen noidan loitsujaan perään heittävän
en katso taakse, muuten ehkä niiden osuvan

Nyt kysytte,tietenkin, mitä kysyin
Kuinka ansasta pakoon pystyin
kertoa en sitä saata, se on osa sopimusta
valkoisella paperilla, kirjoitus musta

Sillä jos sanansa antaa
tiedän, sen kuolemaani pidän....

18102009