samuelvasy

• Jaa

torstaina, 22. lokakuuta 2009, klo 22:08

Tällainen täydellinen ilta

Makailin punkassa, kahlaten tuoretta Soundia. Musiikkivalintana soi tälle numerolle Havana Blackin perhekokoelma. Puhelin äänteli pöydällä: mutsi oli pöydän- & tuolin kasaajaa vailla kipiän käpälänsä tähden. Lupauduin sessioon ja ilmoitin tulevani puolen tunnin sisään. Karautin piikkiin vakitaksikuskin kyydillä, mukana muutama dvd-levy eräälle matkanvarren ystävälle. Naulakon jälkeen höpötimme sujuvasti ja aloitimme samantien pöydän kasaamisen, pöytä selälleen pöydälle ja kaviot kiinni. Helppo rasti, palikat loviin ja pultti läpi, lopuksi rikkaa & mutteria. Mukana seuraavat tuolit sujuivat kankean alun ja pienen uudelleenjärjestelyn myötä sujuvasti, tosin kolmas tuoli tuotti valmistusvirheen: selkäosan rei'istä uupui vastakappaleet pulteille. Noh, lohdutin auttavani asiaa asioimalla hobbylän kanssa s-postitse.
Mutsi palkitsi työn 5 purkilla a-olutta ja taskussa olevista kyytirahoista oli kympin verran pelivaraa. Loikin linjaan ja hurautin kaupungille. Soitin matkalla kohteeseen, tiedustellakseni illan olut -politiikasta, saaden kieltävän vastineen. Sisäistin itseni neljänteen kerrokseen ja suoritin tervehdysseremoniat; huomasin samalla erään tutun paikalla. Luovutin dvd-lainat asianmukaisten kommenttien kera, joukossa oli Crank-niminen toimintahupailu, ääneennaurukamaa. Tuttavalla sattui olemaan vastine 10 euron budjettiylijäämälleni joten suoritimme rahakukkatransaktion. Ansaitun savukkeen jälkeen höpötimme asiaa ja sen vierustaa kotvasen, odotin linjaa kotiin. Luovutin nelostölkin per osallistuja, yhden olin itse juonut mutsin luona ennen lähtöä. Kääräisin joutessani valmiiksi yhden vastikkeellisen savukkeen.
Reipastelin itseni ulos vieraista ja kymmenminuuttisen ulkoilmamyrkytyksen jälkeen saavutin linjaparkin. Siellä,minua riivasi kaunis teini ja tein työtä jotta sain ajatuksen käännettyä vähemmän kiusalliseen odotukseen. Linjassa korkkasin mutsin Tallinan tuliaisen, karkkipänikän. Pupelsin tyytyväisenä viinikumeja, perusväreillä. Jossain vaiheessa kiinnitin jostain syystä ajatuksen kanssamatkustajien karkintarpeeseen ja pitkään, noin viisi kilometriä, pohdittuani, tarjosin heille mielihyvää: -Iltaa, maistuuko karkki?
Kaksi kieltäytyi ja kolmas mussutti suklaata ämpäri korvillaan ja tuijotteli syksyn ohikiitoa. Poistin namit laukkuun, hieman pettyneenä menestyksestä: aina kun näin käy eli kukaan ei ota, vainoharhainen osa minua alkaa elämöimään. En antautunut analyysin kiroihin vaan valmistauduin viimeiseen erikoiskokeeseen. Pipo päähän ja lapaset käpäliin.
Linja jätti minut 900 sadan metrin päähän pesästä. Tepastelin tutkaillen pimeää, keskellä hiekkatietä, ja nautin syksyn tuoksusta ja olemuksesta. Kaikki oli tyytyväisesti ellei peräti hyvin.
Koputin ystäväni ikkunaan matkalla kotiin, sytytin valmiiksi käärityn ja poltin vähän: -vedä sä loput. Hyvää iltaa.... Poistuin pimeään, nurkan taakse, kiitokset korvissa. Kotiuduin perinteisesti eli tyhjäsin taskut ja laittelin tavarat koloihinsa. Kodistansa esineet löytää.

Ilta on sujunut mallikkaasti, näin minä rentoudun kaikista parhaiten. Vielä viimeinen murunen savukkeeseen, ne kaksi olutta naamaan ja olen valmis pistämään päivän pulkkaan. Lepäilen punkassa, vilkuilen teeveetä ja äimään. Jossain vaiheessa sammutan valot, huoneen kiintopisteeksi muodostuu ikkunalla palava tuikku.
Hyvää yötä.

* * * * * * *

Kirjoitelmaharjoitus....