Jäsenen Tony Only blogi

Pieni tarina ankasta nimeltä Kalle.

tonyonly — Tue, 27 Oct 2009 23:32:37 UT

Kalle tuli meille 3 muun iäkkään ankkavanhuksen kanssa ja sai heti alkuun eniten huomiota osakseen. Kallesta oli tullut jo nuoremmalla iällä jalkapuoli, joten sen kulkeminen on hidasta ja sivustaseuraajien mielestä monesti jopa huvittavaa. Ankan elämässä liikkumakyvyn menettämisellä voi olla aika dramaattinenkin vaikutus, muut ankat ovat aina ensimmäisenä ruokakupilla, sateensuojassa ja menevät kylmän viileästi menojaan jättäen Kallen huutelemaan vaak vaak VAAK niiden perään, "odottakaa kaverit, älkää jättäkö minua!" Tästä syystä Kallelle onkin kehittynyt vallan vaikuttava baritoniin viittaava äänekäs oma ääni, volyymissä eivät muut ole edes samalla lähtöviivalla.

Muutaman päivän Kallen aamuista kynnyksen ylittämistä - pysähdys kynnyksen eteen, ponnistus ylöspäin josta seuraa kaatuminen taaksepäin, korjausliikkeen aiheuttama kaatuminen eteenpäin nokalleen maahan - seurattuani otin tavaksi kantaa se päivittäin ulos muiden seuraan ja päivän päätteeksi sisään. Aluksi Kallea sorsittiin kuin vierasta sikaa, muutamankin nokkimisen se kuitenkin sieti sitkeästi ja vaikka Kalle nykyään jää muiden vauhdista ihan yhtä lailla, enää sitä ei häädetä pois kun sen muiden ankkojen luo kantaa. Ja näyttäisi tuo nokkimajärjestyskin tasoittuneen, Kalle voi olla rampa mutta ankka yhtä kaikki.

Tarinan opetuksena olkoon jotain sen suuntaista että ihmisetkin jotka olemme eri tavoin vajavaisia ja vaikka ihan samalla tavoin "elämän rampauttamia" kuin Kalle, voimme joskus saada apua arkeen jostain ihan yllättävältä taholta ja täysin arvaamatta. Tärkeintä on jatkaa matkaa. Kallen katseesta näki että se taatusti ei osannut odottaa että sitä kannetaan paikasta toiseen mutta nykyään Kallen katseessa on tietäväinen "näinhän sen pitää mennäkin" pilke.

Kalle voi hyvin ja paksusti, mutta yhden ankoistamme menetimme tänään, hyvää matkaa.

Jahtaava Mäkiauto

tonyonly — Fri, 21 Aug 2009 21:28:57 UT

Tulipa tehtyä tänään ihan täysi päivä, aamusta iltamyöhään. Meidän sirkuksessa toimintaa riittää. Xavier-aasi on pitkin kesää ollut riimussa kiinni eri puolilla pihaa kun ei viihdy yksin aitauksessa, etenkin kun Nolli saa temmeltää vapaana. Tänään sitten kiinnitin herran riimulla sellaiseen pihamaalla parkissa olevaan wanhan ajan mäkiautoon - metallinen kehikko ja puupäällys, painaa luultavasti lähemmäs 100 kiloa - ja varmistelin vielä autoa työntämällä että on se sen verran raskas ettei se aasi tuosta mihinkään kyllä lähde. Noin niinkuin väliaikaisena ratkaisuna. En ehtinyt kuin hädintuskin talliin sisälle niin johan ulkoa kuului ristuksemmoonen rysköö !

Päästyäni ulos vastassani oli näky josta uskallan sanoa etten sitä koskaan unohda; horisontissa juoksee aasi täyttä laukkaa pitkin aidan viertä, perässään riimulla kiinni puolittain ilmalennossa olevan jumalattoman kokoinen mäkiauto ja taivaalle sinkoilee aidanseipäitä. Lopulta riimu onneksi katkesi, Xavierin seivässaldo oli miehekäs 12 kappaletta ja mäkiautokin koki mittavia vaurioita. Päivä kuluikin pitkälti aitausta paikatessa sekä aasia lepytellessä ja tapahtunutta pahoitellessa pahoittelemasta päästyänikin.

Illansuussa vedin köydellä mäkiautoa hevonkuusesta takaisin pihaan ja Aasin ilme oli näkemisen arvoinen, "jumankauta, sieltä se tulee TAAS".

Aasimme päivään - sitten kun suurin paniikki oli hieman laantunut - kuului myös poliisihelikopterin yllätyshyökkäys jolloin mukaan meinasi lähteä puolestaan Kahvilan aita sekä koko lava, mutta se onkin sitten jo toinen tarina

Freeeeeeeeeeedoooooom

tonyonly — Sat, 11 Jul 2009 18:10:05 UT

Pupuherra Casanova kohtasi tänään viimeinkin vapauden auvoisan syleilyn jälleen kun muiden pupuasukkaiden asumukset on varmistettu ja tupla-varmistettu. Toivottavasti kuvio toimii, on aina yhtä surkea nähdä eläintä jonka vapaus viedään - missä mittakaavassa tahansa.

Koko ankkakonkkaronkka on saanut nyt loppukesäksi lähes ylellisen pesu- ja uimapaikan !

Ankat kun ovat puhdistautumisviettinsä ohjaamina kylpeneet pienimmissäkin vesilätäköissä ja jos ei muuta ole lähistöllä niin vaikka ämpärissä

Jos olisin himpun verran pienikokoisempi, uiskentelisin tuolla itsekin !

Pupu-Papillonit

tonyonly — Mon, 06 Jul 2009 20:54:53 UT

En osaa olla ihmettelemättä pupujen ällistyttävää kykyä lisääntyä. Pupuaitauksillamme on korkeutta n. metri ja ne on ympäröity tiheällä verkolla, mutta tänä kesänä on suvereenisti kuljettu metrisen esteen yli ja harrastettu romantiikkaa verkonkin läpi. Nyt aitauksia korotettiin vielä n. 30cm - tämän yli pomppivat pupuset taitavat sitten ansaita pokaalin jos isiksi/äiteiksi tulevat. Alaosaan tulee vielä laudoitus tuomaan pu-pup-pu-pupuille ehkäisyvalistusta

Plussana nyt siedettävä pupukanta, miinuksena vankilamaisempi tunnelma.

Tuttu ja hirmuisen mukava kengittäjä Paavo kävi taas hoitamassa isojen kaviot kuntoon. Ei voi kuin ihailla miten hyvin homma sujuu kun sen osaa. Riemastuttavaa myös nähdä eläinten parantunut kulku, tai sitten vain kuvittelen omiani

Tänään urakoitiin myös lammaslauman ja vuohien sorkat kuntoon, kyllä nyt kelpaa tepastella ! Allekirjoittanutkin nautti pitkästä aikaa maanantai-päivästä, kun eläimet ovat vapaana ja ihmisiltä on Markille pääsy kielletty

Until the next time !

Eläinten Vanhainkotiin saapui kesä

tonyonly — Tue, 16 Jun 2009 19:18:35 UT

Olipa huima päivä. Kyllä fyysinen rehkiminen vaan on poikaa. Kun kaatosateessa kompastuu ja kaatuu mutalammikkoon ja viereen tepastelee aasi sanomaan "ei se mitään, sitä sattuu" niin ei voi kuin hymyillä. Tuli nikkaroitua pupuherra Casanovalle oma kotikolo josta olen huiman ylpeä

Loppuviikosta viimein on jokaiselle pupulla oma ulkoasumus. Sadepäivä kului pitkälti sateensuojissa, tosin lammaslauma ei näyttänyt säästä juuri piittaavan. Mukavia vierailijoita ja yleisesti Hyvä Fiilis.

Sateetkin sietää kun osaa odottaa niitä Aurinkoisia Niin minä kuin kaikki asukitkin.